s1t.net

Ensikosketus klassiseen partahöylään

Kuten jo toissapäivänä kirjoitin, viime viikonloppuna tilatut parranajovälineet saapuivat ja pitihän niitä päästä samantien pienten lisäostosten jälkeen testaamaan.

Tästä parranajotyylistä tietoa etsiessäni yllätyin havaitessani kuinka paljon siitä loppujenlopuksi löytyy tietoa ja kokemuksia Suomestakin, olen löytänyt todella hyviä keskusteluja aiheesta niin nörteiltä (Muropaketti), baristoilta (joku foorumi jota en enää tähän hätään muista) kuin kehonrakentajiltakin (Pakkotoisto).

Englanniksi tietoa löytyy valtavasti, useimmiten ensimmäisenä linkataan Badger & Blade -keskustelufoorumille (B&B) tai katsomaan videoita nimimerkin mantic59 Youtube-kanavalta. Badger & Blade:n FAQ on varsin kelvollinen ja sitä olenkin käyttänyt itse ohjenuorana.

Kuten jo aiemmissa kirjoituksissa mainitsin, erityisesti tämäntyylisessä parranajossa hyvin moni pienikin asia vaikuttaa ratkaisevasti kokonaisuuteen, joten pyrin valitsemaan ns. aloituskokoonpanoon nettikeskustelujen perusteella mahdollisimman monelle sopineiden osien kokonaisuuden, koska varsinainen tekniikka pitäisi hallita ennen kuin voi alkaa etsimään sitä juuri omiin tarpeisiin parhaiten sopivaa yhdistelmää.

Toivottavasti tästäkin kirjoituksesta on apua jollekin näiden asioiden kanssa pähkäilevälle joten puran vielä tähän tärkeimmät valintani ja niiden perusteet.

Partahöylä: Merkur Futur

Tämä on kahdesta vähintään parin-kolmen eri kirjoittajan suosittelemasta Merkurin partahöylästä huomattavasti vähemmän suositeltu. 95% kirjoittajista suosittelee aloitushöyläksi Merkur 34C -mallia, joka tunnetaan erityisesti Amerikassa nimellä Merkur HD eli Heavy Duty. Se on todellinen klassikko ja on rakenteensa puolesta riittävän lempeä aloittajan höyläksi eikä säätömahdollisuuden puuttuessa saata myöskään kiusaukseen vielä yhden lisämuutoksen sotkemisesta opetteluajan soppaan.

Valitsin kuitenkin Merkur Futurin koska se oli saanut myös suosituksia, tosin huomattavasti vähemmän. Useimpien mielestä Futur on ellei nyt loistava niin vähintään kelvollinen kapistus – se kuitenkin jakaa mielipiteitä erittäin voimakkaasti. Futurin modernissa muotoilussa on kohtia joissa joidenkin käyttäjien mukaan ulkonäkö on ajanut käytännöllisyden edelle, kuten esimerkiksi siinä että sileäpintaisessa varressa ei ole epätasaista tarttumapintaa (hankalampi tarttua märillä käsillä), tai siinä että terä kiinnitetään jousikiinnitteisellä kannella eikä ruuvaamalla kuten yleensä (terän vaihto on potentiaalisesti vaarallisempaa).

Futurissa on myös hyviä puolia ja säätömahdollisuutensa ansiosta sen pitäisi olla aktiivikäytössä pitkäikäisempi "harrastuksen" kehittyessä ja vaatimusten kasvaessa – sinänsä molemmat mallit kestävät rakenteellisesti varmasti käyttäjänsä eliniän.

Partaterät: Derby Extra, Feather ja Israeli Black

Höylän mukana tulleen yhden Merkur-terän lisäksi tilasin 10 kpl kutakin kolmesta eri vaihtoehdosta. Derby Extra on näistä eniten suositeltu ja sen otin samantien käyttöön, Feather on lukemani mukaan myös varsin paljon pidetty mutta erittäin terävä sekä anteeksiantamaton terä ja merkitön ns. "musta israelilainen" on etenkin suurina määrinä erittäin edullinen ja ihan kelvollisena pidetty terä.

Näistä tosiaan Derby on nyt käytössä harjoitteluajan ja tarkempaa analyysiä teristä voi tehdä vasta kunhan tekniikka on jo hallussa ja terän ominaisuuksien muutoksen pystyy havainnoimaan.

Partasuti: Shaving Shack "Buccaneer" Pure Badger

Itse höylän lisäksi partasuti on se, johon voi helposti upottaa rahansa – itseasiassa parhaimmat sudit maksavat moninkertaisesti höylään nähden. Itse ostin lähestulkoon halvimman mäyränkarvasudin, ei siitä tässä vaiheessa sen enempää.

Partasaippua: Taylor Of Old Bond St Sandelwood

Kovasti kehutun valmistajan saippua hienossa kovapuisessa kannellisessa kulhossa, jäi hyvin voimakkaan tuoksunsa vuoksi kokonaan käyttämättä.

Partavaahto: The Body Shop For Men Maca Root Shaving Creme

Ainakin suomalaisten käyttäjien kehuma voide, josta tuli veden kanssa sekoittamalla miellyttävän miedontuoksuinen ja ihan toimiva vaahto, tämäkin käytössä ainakin niin kauan kuin opettelen tekniikkaa. Hankkimani 125ml tuubi on pakkausmuotona hieman huono, suurempi 200ml purkki on helpommin käytettävissä viimeistä pisaraa myöten – toisaalta tuubista massan voi puristaa kesken ajonkin kuppiin ilman että pakkaukseen joutuu vettä, ellei purkista sitten kaiva voidenokaretta sormin.

Ensimmäinen kokeilu

Ensimmäinen kokeilu kesti kevyesti yli puoli tuntia, aiheutti hermoilun vuoksi hirvittävän hikoilun muutenkin kosteassa kylpyhuoneessa ja parin ajokerran (mitenköhän engl. "pass" pitäisi tässä tapauksessa suomentaa) jälkeen totesin että en jaksa enää keskittyä ja taistella viimeisiä leuanalusen karvoja kokonaan pois.

Alkuvalmistelujen (lämmin suihku, kuumassa vedessä liotettu suti) jälkeen itse aloittaminen oli kaikkein vaikeinta. Vaikka terällä ei höylään kiinnitettynä saakkaan pahimmillaan kuin maksimissaan parin millin syvyisen haavan, härveliin tottuminen ja kuhunkin kohtaan sopivien ajosuuntien löytäminen vie aikaa. En onnistunut saamaan yhtäkään varsinaista ajovirheestä johtuvaa haavaa, mutta pari ihonäppyä alkoi kyllä vuotamaan verta terän tasattua nekin.

Jos jotain opin niin ihohuokoset avaava ja parran pehmittävä lämpö on ehdottoman tärkeää. Muuten onnistuinkin tuossa kelvollisesti, mutta korkeintaan haaleana levitetty vaahto hieman pilasi tuota hyötyä. Seuraavalla kerralla pitää yrittää kiinnittää huomiota siihen että vaahtokin olisi kunnolla lämmintä koska se on kuitenkin viimeinen asia iholla ennen varsinaista leikkausta.

En ole enää aikoihin välittänyt sängestä joten ajan partani nykyään yleensä 2-3 päivän välein – tämä huomioiden menee helposti loppukesään jotta voin sanoa hallitsevani kelvollisen tekniikan edes jollain tasolla.