Kategoria: Kaikki

Testissä Makuunin nettileffavuokraamo

Olisihan se nyt kuitenkin ollut hienoa että olisi voinut sanoa Matiaksen kommentin kirvoittaneen tämän postauksen mutta täytyy silti sanoa että ainakin muutama ensimmäinen kappale allaolevasta tekstistä syntyi jo eilen ja jäi tekstieditoriin havaittuani sen liian pitkäksi FB:n statuspäivityksenä.

Matiaksen ansiokkaaseen blogaukseen Lönkan sillasta täytyy kuitenkin kommentoida sen verran että itsellenikin tuo silta on yhtä hämmentävä tapaus – olin vuosina 1996-97 jo lukiossa Helsingin keskustassa vain parin kilometrin päässä ja olin lukenut Hesarin säännöllisesti kannesta kanteen vähintään silmäillen jo vuosia – ilmeisesti autoliikenteeseen liittyvät artikkelit jäivät ärsytyskynnyksen alle vielä tuolloin vaikka kaupunkisuunnittelu ja kaupungin historia jo tuolloin jonkin verran kiinnostivatkin.

Nyt asiaan.

Toissailtana tuli kokeiltua Makuunin leffarallin 2 euron tarjouksen myötä Makuunin nettivuokraus. Kokemus oli kaikenkaikkiaan aika ristiriitainen, eikä palvelua varmaan tule hirveästi käytettyä jatkossakaan nykymuodossa.

Leffan osalta homma toimi suurimmaksi osaksi; ei pakkomainoksia tms, mutta streamaus katkesi pariin kertaan. Toisella kerralla leffan pausettamisen jälkeen toisto katkesi niin pahasti että ei suostunut jatkamaan ennen kuin kirjauduin systeemiin uudelleen ja aloitin leffan katsomisen uudelleen.

Isoa miinusta käytettävyydestä: Ostaessasi vuokrauksen saat sähköpostiin kahdeksanmerkkisen heksadesimaalisen koodin, jolla leffaa voi sitten vuorokauden aikana katsoa uudelleenkin ja sama koodi näkyy myös järjestelmässä omissa tiedoissa katsottavissa olevien leffojen listassa.

Siihen tuon koodin hyvät puolet sitten jäävätkin, koodin syöttäminen järjestelmään on nimittäin erittäin hankalaa. Taustatietona kerrottakoon että tein varsinaisen vuokraamisen läppärilläni ja sitten laitoin leffan pyörimään isoon monitoriin kytketyllä mediakoneella.

Järjestelmässä omissa vuokrauksissa tuo maaginen koodi on näppärästi sijoitettu keskelle linkkiä joka vie leffan sivulle, eikä sitä siis pysty mitenkään järkevästi kopioimaan leikepöydälle vaan koodi pitää käytännössä opetella ulkoa. Lisäksi omista vuokrauksista klikatessa päätyy leffan alkamisen sijaan normaalille leffan vuokraussivulle, jossa pitää tajuta aloittaa vuokrausprosessi alusta, mutta valita maksutavaksi lahjakortti, jonka jälkeen tuon ulkoa opetellun koodin pystyy syöttämään järjestelmään.

Itse vastaavia järjestelmiä kehittäneenä osasin arvailemalla yhdistää palaset mutta en todellakaan näe että 60+ äitini näkisi tuolta yhtään leffaa jos heti vuokraamisen jälkeen automaattisesti alkava toisto jostain syystä keskeytyisi.

Ei tälläisillä systeemeillä todellakaan ratkaista fyysisten levyjen vuokraamisen hiipumista – olisin paljon nopeammin pysähtynyt kauppareissulla matkan varrella olevaan Filmtowniin hakemaan jo ennalta päätetyn leffan kuin mitä nyt tuon Makuuni24h:n kanssa tapellessa meni.

Jotta ei kuitenkaan menisi pelkäksi marmattamiseksi, plussaa kuitenkin siitä että Flash-pohjainen alusta ei ole kaikkein huonoin vaihtoehto videostreamauksen tekniseen toteutukseen verrattuna esim. Silverlightiin käyttäjän näkökulmasta.

Elisa harhaanjohtaa sähköpostimarkkinoinnillaan

Sain juuri äsken Elisalta sähköpostiini mainoksen:

From: Elisa <no-reply@elisa.fi>
Subject: Tärkeää tietoa taloyhtiösi nettiyhteyksistä

Tervetuloa Elisan huippunopeaan laajakaistaverkkoon
+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Sinulle se tarkoittaa mahdollisuutta 50 megan
laajakaistayhteyteen ja Elisa Viihde -palveluun.

....

Otsikon ja tervetulotoivotuksen perusteella voisi olettaa että taloyhtiö olisi tehnyt jotain sopimuksia Elisan kanssa, mutta näin ei todellakaan ole (olen itse yhtiön hallituksessa ja viimeisin kokous oli eilen illalla) joten pidän tuota viestiä vähintäänkin harhaanjohtavana.

Tuo mainoksen Elisa Viihde 50 megan nettiyhteydellä on nimittäin toteutettavissa nykyään ihan normaaleita puhelinkaapeleita pitkin asuntokohtaisesti eikä vaadi taloyhtiön sotkemista asiaan mitenkään ja tuo otsikko on tehty vain kuluttajien hämäämiseksi verhoamalla tarjous mukamas taloyhtiön kanssa tehdyksi.

Tekisi melkein mieli lähettää tuo Kuluttajavirastoon, mutta ellei asiasta nousisi nopeasti isompaa älämölöä, viestiin vastattaisiin (jos vastattaisiin) parin vuoden kuluttua jotain ympäripyöreää..

Nimimerkin rekisteröimisen järjettömyydestä (tapaus Blogisisko)

Kävin jo kuukausi sitten asian viimeksi velloessa pinnalla kommentoimassakin Blogisisko-blogiin, jonka kirjoittaja Anna Amnell on päättänyt hakea tavaramerkki-rekisteröintiä nimimerkilleen "Blogisisko". Nyt Amnell (tai hänen nimeään käyttävä) on käynyt vaatimassa että loistava.info:n blogikirjoitus pitäisi poistaa asiattomana.

Saapa nähdä mitä kaikkea tästä vielä seuraa siinä vaiheessa kun tuo elinkeinotoiminnassa suojaava tavaramerkkirekisteröinti menee joskus läpi.

EDIT: Samantien julkaisun jälkeen huomasin että tavaramerkkirekisteröinti onkin mennyt läpi 13.5. eli sen jälkeen kun tutustuin asiaan viimeksi, eli ilmeisesti sen innoittamana Amnell yrittää saada netistä poistettua kaikkia kirjoituksia joissa Blogisisko-tapauksesta puhutaan negatiiviseen sävyyn – onnea matkaan.

Pienrakentajaa koijataan aina

Maalis-huhtikuun vaihteessa sosiaalisessa mediassa levisi linkki Villa Painajainen -blogiin, jossa epäonnisen pientaloprojektin rakennuttajaperhe kertoo ongelmistaan talomyyjän ja myyjän alihankkijana toimineen talon rungon pystyttäjäyrityksen kanssa.

Vaikka olenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana lukemattomia ja taas lukemattomia perheiden rakennusprojekteistaan kirjoittamia rakennuspäiväkirjoja tai -blogeja lukeneena vakuuttunut siitä että pienrakentajaa koijataan aina (ja silti aion vielä joskus rakentaa oman talon), erityisesti nyt tuon aiemmin mainitun blogin uusimman kirjoituksen kirjoitustyylistä alkaa väkisin hieman tuntua siltä, että tämä nimenomainen asia ei välttämättä olekaan aivan niin mustavalkoinen kuin sen halutaan väittää olevan.

Tietenkään toisen osapuolen kirjoittama teksti ei koskaan ole kuin puolikas näkemys kokonaiskuvasta ja vastapuolen tekemisissä on julkaistujen dokumenttien perusteella selkeästi paljonkin vikaa, mutta silti syö hieman uskottavuutta kun kirjoituksissa toistuvasti jätetään omaa pesää sotkevat asiat kokonaan kertomatta. Esimerkiksi ylipitkäksi ja valheelliseksi väitetystä myyjän vastineesta on valittu julkaistavaksi vain satunnaisia rakennuttajalle sopivia pätkiä ja nyt tuossa uusimmassa kirjoituksessa on lainattu blogista jo poistettu selkeästi vastapuolella olleen henkilön kirjoittama kommentti, jonka asiasisältö sivuutetaan kommentoimatta ja perään aletaan puhua ihan muusta.

Rakennuttajaperhe ei varmasti ole viestinnän ammattilaisia, eikä pieleenmenneen rakennusprojektin aiheuttama taloudellinen ahdinko varmasti yhtään helpota tilannetta kirjoittamisen osalta (vastaavassa tilanteessa ihmisillä on luonnollinen taipumus korostaa itselleen parasta näkökulmaa asioissa). Koska blogissa kuitenkin tehdään suuri numero siitä että kaikki siellä julkaistu pitää paikkansa, olen kyllä sen verran myös vastapuolen kannalla että vaikka se saattaisikin olla kiusallista, myös omat virheet (muutenkin kuin ilmiselvä väärien yhteistyökumppaneiden valinta) pitäisi pystyä kertomaan yhtä avoimesti kuin vastapuolta arvostellaan – tuskinpa rakennuttajakaan aivan viaton ja täysin kokematon on kun yksi (tosin puurunkoinen ja siten tämän ongelman osalta vertailukelvoton) talokin on jo aiemmin rakennettu.

Näin ulkopuolisena on kuitenkin päivänselvää että harkkovalmistajan jälleenmyyjänä (eikä www-sivujensa väittämän mukaisesti talovalmistajana) toimiva Arwo-kivitalot Oy:n yrittäjä on haukannut aivan liian ison palan ja nyt kun musta pekka jäikin käteen, liiketoimintaa ollaan ilmeisesti siirtämässä vielä rekisteröimättömiin, 3.5.2011 YTJ:hin kirjattuihin uusiin lähes tai täysin samannimisiin osakeyhtiöihin – tarkoituksena voisi siis olla jättää tämän ongelmasopimuksen tehnyt firma kaatumaan oikeudenkäyntikuluihin sekä -korvauksiin ja jatkaa toimintaa "puhtaalla" firmalla.

Suomen Parhaat Verkkosivut -kilpailu uhkailee nettikirjoittajia poliisilla

Olen itse tähän mennessä seurannut vain mielenkiinnolla sivusta Suomen Parhaat Verkkosivut -"kilpailun" etenemistä vuodesta toiseen ja saanut spämmättyjä kilpailukutsuja mm. tämän blogin vuoksi koska "yrityksenne nettisivut ovat ainutlaatuiset ja hyvin tehdyt" tjsp.

Tässä "kilpailussahan" kyse on siitä, että "kilpailun" lukuisat osallistujat maksavat rahaa osallistumisesta ja nimetön raati valitsee heidän joukostaan voittajat, jotka saavat palkinnoksi tuote/palvelupalkintoja joiden arvo on toki ihan kohtuullinen yksittäiselle yritykselle, mutta joiden osuus osallistujamäärän mukaan päätellystä osallistumismaksusta on varsin pieni. Kyseessä on varsin hyvä bisnes sen järjestäjälle – etenkin kun kilpailukutsuja tosiaan on spämmätty varsin surutta sinne sun tänne ja kyllähän joku prosentti spämmin saajista aina siihen erehtyy.

Yksi asiakkaani on osallistunut kilpailuun varmaan jo useampana vuonna ajatuksella "osallistumismaksu on aika pieni hinta markkinointitoimenpiteenä", eli koska tuo "kilpailu" kuitenkin vetää omien pikkupalkintojensa toivossa kuukausivoittajia äänestäviä kärpäsiä kuin tuore kasa kesälaitumella, näkyvyys siellä voi hyvin olla osallistumismaksun arvoistakin.

Nyt kilpailun järjestäjä on kuitenkin iskenyt kätensä siihen samaiseen kesälaitumilta säästettyyn kasaan ja Nova Trotters Oy on palkannut Lakiasiantoimisto Marko Virta Oy:n lähettämään cease and desist (engl.) -tyylistä uhkailukirjettä sähköpostitse lukuisille blogeissaan kilpailua kriittisesti käsitelleelle kirjoittajalle.

"Kirjoituksen poistamis pyynnön" [sic] ovat saaneet ainakin seuraavat (lista päivittyy kun uusia kirjoituksia pulpahtelee):

EDIT: Jocka on kirjoittanut saamastaan viestistä ja toimenpiteistään tarkemmin, näköjään uhkailuviestit lakiasiaintoimistonsa nimissä lähettänyt henkilö on ko. kilpailua nykyään järjestävän yrityksen hallituksen jäsen.

EDIT2: Tietoviikko uutisoi aiheesta, ei ole tavoittanut kilpailun järjestäjän toimitusjohtajaa tai viestin lähettänyttä lakimiestä.

EDIT3: Uhkailukirjeen lähettänyt Marko Virta tuntuu olevan hieman hukassa muutenkin, hän ei edes tiedä omaa nimeään kantavan yrityksen yhtiömuotoa (sähköpostin allekirjoituksessa "Lakiasiaintoimisto Marko Virta Oy").

EDIT4: Kilpailun tämänvuotisilta sivuilta löytyy piilotettuna tälläinen järjestäjätahoa esittelevä sivu (JPEG-ruutukaappaus).

EDIT5: Yläpuolella linkattu Tietoviikon uutinen on päivittynyt muutaman kerran ensijulkaisun jälkeen; rikosilmoituksia on järjestäjätahon mukaan tehty 18 kappaletta ja viestejä on lähetetty saman verran, eli voisi olettaa että kaikista viestin saaneista on siis tehty rikosilmoitus.

EDIT6: MikroPC.netin puolella on julkaistu syvemmälle ulottuva uutinen aiheesta: Suomalaisbloggaajia lakitupaan? Näin vastaa Nova Trottersin toimitusjohtaja

EDIT7: Tämä kirjoitus nostetaan erikseen esiin yhtenä lähteenä blogikirjoituksista MikroPC:n päivitetyssä uutisessa. Selvyyden vuoksi täytyy vielä uudelleen mainita, että en itse ollut ennen tätä päivää kirjoittanut aiheesta, enkä näin ollen ole yrityksen syyttämien blogaajien listalla.

Niitä päiviä

Tämä päivä on mennyt niin hyvin putkeen että epäilen edelleen selviänkö hengissä nukkumaan.

Aamulla lähdin suoraan sängystä siirtämään auton pois taloyhtiön parkkipaikan lumienpoiston tieltä, enkä huomannut/muistanut tuossa meidän kujalla olevaa katukunnossapidon talvisin käyttämää kiinteää siirtokehoitusta parillisten viikkojen tiistaisin -> kun lähdin iltapäivällä keskustaan, auto oli lähisiirretty.

Pitkään valmisteltua ja jo muutamaan kertaan viivästynyttä oman SaaS-tuotteen käyttöönottoa päivällä tehdessä törmäsin vanhojen tietojen vanhemmasta systeemistä siirtämisessä ongelmaan, joka esti koko käyttöönoton toistaiseksi.

Keskustaan toimistolle päästyäni havaitsin, että tänään Saksasta saapunut kahden lavan tukkukuorma olikin puoliksi väärin, eli toinen meille tuotu lava olikin ihan toiselle firmalle menossa olevia teräslavuaareja tms. LVI-tarvikkeita -> ristiin menneet lavat saadaan vaihdettua ehkä jo keskiviikkona.

Keskustasta palatessani virolainen duunari suomalaisen firman kuorma-autolla vaihtoi kaistaa suoraan päälle, -> oma auto näyttää nyt tältä.

Korikorjaamolla suoritetun valokuvaussession kautta porukoille asentamaan Elisa Viihdettä ja juuri kun sain kaikki piuhat kiinni ja uuden digiboksin ensimmäistä kertaa päälle, niin Keravan Energia suoriutuu reilun 20 minuutin sähkökatkoksella.

Palatessa en sentään ajanut ojaan tms, olisi ollut aika todennäköistä että auto olisi jäänyt sille tielleen. FML.

Tulin kusetetuksi

Kirjoitin viimeksi, lähes kaksi kuukautta sitten, deodorantin ostamisesta internetistä. Nyt, 40 työpäivää myöhemmin joudun vihdoin myöntämään että tulin ensimmäistä kertaa kusetetuksi internetostoksien kanssa.

Marraskuun alussa tilaamiani tuotteita ei nimittäin ole tullut ja nyt jälkeenpäin tuota valitsemaani verkkokauppaa koskevia kokemuksia syvemmälle pengottuani jouduin havaitsemaan että vaikka kauppa on saanut tyytyväisiltä asiakkailtaan varsin hyviä arvosanoja, oman kohtaloni kokeneita asiakkaita löytyy vaikka kuinka paljon ympäri maailmaa. Useimmat asiasta valittaneet ovat kuitenkin saaneet rahansa takaisin mm. PayPalin kautta kunhan ovat olleet ajoissa liikkeellä.

Olen ollut tekemisissä verkkokaupan kanssa 90-luvun lopulta lähtien ihan työnkin puolesta joten olen onnistunut aiemmin välttämään useammiltakin kyseenalaisilta yrittäjiltä ostamisen, mutta tässä kohtaa ensivaikutelma, eli arvosteluissa saatujen tähtien määrä Googlen Shopping -haussa johti pahasti harhaan. (Lisäys: Toimin siis tällä hetkellä itsekin verkkokauppiaana ja tilaan kuluttajana tuotteita erityisesti USA:sta säännöllisesti, en siis todellakaan ole ensimmäistä kertaa tekemässä ostoksia verkosta.)

Tiedustelin lähetystäni viimeksi reilu kuukausi sen tilauksen teon jälkeen ja sain vastaukseksi puoliautomaattisen vakioviestin, jonka jälkeen jäin edelleen kiltisti odottamaan vaikka tuolloin olisi viimeistään pitänyt olla yhteydessä PayPaliin maksun kiistämiseksi. Nyt kun vihdoin heräsin asiaan, PayPal ei enää ota asiaan kantaa lainkaan koska 45 päivää maksutapahtumasta oli jo kulunut jo viimeksi tilauksen perään kysellessäni parisen viikkoa sitten.

Luottokorttiyhtiöön ajattelin vielä soittaa aamulla, mutta sinne valitus olisi pitänyt tehdä 45 päivän kuluessa laskun päiväyksestä ja tuo ostos sattui kovin harmillisesti juuri paria päivää ennen laskutuskauden päättymistä, joten tuo 45 päivää kyseisen laskun päiväyksestä on sekin jo mennyt samoihin aikoihin PayPalin aikarajan umpeuduttua.

Summa summarum: FragranceX vei rahat, eikä toimittanut tuotteita.

EDIT: Soitin nyt seuraavana aamuna luottokorttiyhtiöön ja he laittoivat asiasta kyllä selvitysprosessin käyntiin, on siis edelleen jonkinlainen mahdollisuus siihen että rahat saattaisi ehkä saadakin takaisin.

Miksi suomalaiset ostavat ulkomailta?

Olen jo kevyesti yli kymmenen vuoden ajan käyttänyt tiettyä merkkideodoranttia, jota on varsin yleisesti tarjolla miesten kosmetiikkaa myyvissä liikkeissä ja maksaa Suomessa nykyään jo karvaa vaille 30 euroa.

Näiden vuosien aikana suomalaisittain normaalihinnalla hankkimani stickit ovatkin varmaan laskettavissa yhden käden sormilla, eli ovat olleet lähinnä poikkeustapauksia koska olen pyrkinyt pitämään aina mielellään 2-3 purkin varastoa kotona ja hankkimaan nuo hyvissä ajoin edullisemmista paikoista, kuten ruotsinlaivoilta, lentokentiltä, jne.

Viime viikolla tuollainen poikkeustapaus sitten ikäväkseni ilmestyi ja jouduin turvautumaan suomalaiseen jälleenmyyjään ja kiertelin Itäkeskuksessa etsimässä parasta hintaa. Ikäväkseni jouduin toteamaan että ensinnäkään alan kauppoja ei ilmeisesti löydy Itäkeskuksesta kuin Stockmann ja hieman aiemmin samalla käytävällä sijaitseva pienehkö kosmetiikkaan erikoistunut Kicks – sinänsä olisi varmaan pitänyt jäädä tekemään sama etsintä ydinkeskustaan.

Etsimäni tuotteen hinta molemmissa löytämissäni liikkeissä oli lähestulkoon sama, joten päädyin sitten hankkimaan hyödykkeen Stockmannilta (nyt jälkeenpäin toisessa kauppakeskuksessa olevassa kolmannen ketjun liikkeessä havaitsin että normaaliliikkeissä hintakilpailua ei yksinkertaisesti ole).

Juuri ennen tämän kirjoittamista tilasin varastooni täydennystä neljän kappaleen verran netistä ensimmäistä kertaa ja maksoin niistä kappaleelta toimituskuluineenkin reilusti alle puolet suomalaisen kartellihinnoittelun hinnasta. Saan siis ulkolaisesta verkkokaupasta samaa tuotetta yli kaksinkertaisen määrän samalla hinnalla lähikioskille toimitettuna ilman kosmetiikkaosastojen aiheuttamaa migreeniriskiä.

Ja sitten vielä ihmetellään että kielitaitoiset suomalaiset tilaavat hyödykkeensä suoraan ulkomaisilta verkkokauppiailta. Ymmärrän toki että esim. Stockmannin kaltainen toimija ei lähde kilpailemaan hinnalla, mutta pienemmistä en tuota ymmärrä – verkkokaupoissakin ainoa todellinen hintakilpailu on ruotsalaisten firmojen kesken.

EDIT: Verkkokaupoilla tuossa viimeisessä kappaleessa viittaan siis suomenkielisiin verkkokauppoihin, itse kokeilemaani Google Shoppingissa hyvät arvostelut saaneeseen FragranceX-verkkokauppan hintoihin on noilla mainituilla ruotsalaisillakin matkaa.

EDIT 30.12.2010: En ole saanut tilaamiani tuotteita ja luultavasti menetin rahani: Tulin kusetetuksi.

(Verkko)kauppojen olematon valvonta harmittaa

Kuten tämän blogin lukijat tietävät, olen nyt kolme vuotta pyörittänyt muiden töideni ohella verkkokauppaa, ja koska olen ennen kauppiaaksi ryhtymistä ollut mm. nyysseissä (usenet news) aktiivinen kuluttajaoikeuksien puolestapuhuja, itselleni on ollut tärkeää pyrkiä noudattamaan (etä)kaupankäyntiä koskevia lakeja.

Tänä aamuna taas pääsi lukemaan uutisista kuinka Kuluttajavirasto varoittaa kuluttajia Seksipankki-nimistä verkkokauppaa pyörittävästä Amorviihde Ky:stä, jonka verkkokauppa on avoinna ja ottaa tilauksia sekä ennakkomaksuja vastaan, mutta Kuluttajaviraston mukaan yritys on lopettanut toimintansa jo heinäkuussa, eivätkä asiakkaat ole saaneet tilauksiaan.

Suoraan sanottuna tälläiset ongelmat eivät ihmetytä kun viranomaisille tuntuu olevan käytännössä mahdotonta reagoida laittomasti toimiviin verkkokauppoihin silloin kun asioihin vielä voisi vaikuttaa, ja tälläiset varoitukset annetaan vasta kun on jo liian myöhäistä.

Itselläni on joko omakohtaista tai lähipiirin kokemusta ainakin kahdesta suomalaisesta verkkokaupasta, jotka uhkailevat asiakkaitaan kymmenien eurojen kuluilla noutamattomista postiennakkopaketeista vaikka Kuluttajansuojalaki selkeästi sanoo että tilauksen peruuttamisesta ei saa tulla asiakkaalle mitään kuluja. Tilauksen peruutuksen yhteydessä siis asiakkaan näkökulmasta tilausta ei ole koskaan ollutkaan ja asiakkaan rahatilanne jää tai palautuu ennalleen verrattuna aikaan ennen tilaushetkeä.

Kyseisille verkkokaupoille on lähetetty suoraan palautetta ja ilmoitettu lakiviittein miksi käytäntö on laiton, ja kun asiaa ei ole kohtuullisessa ajassa korjattu, asiasta on ilmoitettu Kuluttajavirastolle. Nyt, jopa lähes vuosi Kuluttajavirastolle tehdyn ilmoituksen jälkeen asiat ovat edelleen ennallaan ja asiakkaita rahastetaan – ehkä jopa petoksella, koska kaupat väittävät maksuja lakiin perustuviksi.

Ei ole mikään ihme että Suomi on ollut verkkokauppojen takapajula kun hyvienkin verkkokauppojen maine kärsii aina näiden ns. pahojen verkkokauppojen vuoksi. Siis käytännössä ainoa tapa saada nuo epärehelliset pelurit pois markkinoilta on kuluttajien itsensä tekemä tiedonlevittäminen, kun viranomaistaho ei kykene hoitamaan valvontatehtäväänsä riittävän ripeästi.

EDIT: Asia on näemmä hyvin tiedossa myös yrittäjillä: Kuluttajavirasto hampaaton markkinoinnin valvoja.

Welhon verkkokauppa on täysin nurinkurinen

Asioin viime viikolla Welhon verkkokaupassa ja inhotusta vastaan taistellen suoritin tilauksen loppuun tänään. En kertakaikkiaan pysty käsittämään mitä Welhon sivujen tekijän päässä liikkuu, koska koko prosessi vanhan asiakkaan lisätilaukselle on täysin nurinkurinen – puhumattakaan siitä että verkkokaupan tilauslomake ei edes hyväksy syötteeksi tietoa jonka sisäänkirjautuneen asiakkaan Oma Welho ennen verkkokauppaan siirtymistä on kertonut.

Ensinnäkin se, että on kirjautunut Welhon etusivulta omalla asiakastunnuksellaan sisään Oma Welho -palveluun, ei vaikuta mitenkään verkkokauppaan, eli tilauslomakkeella on aina ensin tehtävä saatavuuskysely(!), sen jälkeen syötettävä kaikki omat tietonsa henkilötunnusta ja sähköpostiosoitetta myöten sekä esimerkiksi televisiopalveluiden tapauksessa vielä Welhon antaman ohjelmakortin numero – joka esitetään Oma Welho -palvelussa vajaana, eli pelkästään verkosta katsotuilla tiedoilla ei tilausta edes voi tehdä. Tässäkin tapauksessa jouduin sitten ajamaan puolen kaupungin halki ihan muualla olevan digiboksin sisuksiin tungettua korttia lukemaan.

Kaikki tarvittavat tiedot ovat siis tietoja jotka Welholla on jo rekisterissään ja verkkopalvelussa käytettävissä, koska olen ennen verkkokauppaan tuloani kirjautunut sisään ja identifioinut itseni.

Jotta asiontitilanne olisi vielä absurdimpi, kun olen syöttänyt manuaalisesti kaikki em. tiedot, minua pyydetään vielä vahvistamaan tilaus joko TUPAS-tunnistuksella (verkkopankkitunnuksilla), tai kirjautumalla sisään omilla asiakastunnuksillani.

Tämä ei vain voi olla todellista – kenellekään ei sitten ole palvelua kehittäessä tullut mieleen että asiakkaan tunnistuksen voisi tehdä etukäteenkin. Puhumattakaan jo selvittämästäni tapauksesta asiakastunnuksellaan tunnistautuvasta vanhasta asiakkaasta, jonka kaikki yhteys- ja palvelutiedot jo ovat olemassa, pankin kautta tehtävässäkin tapauksessa asiakkaan nimi ja henkilötunnus olisivat jo valmiiksi selvillä.

TUPAS-tunnistus toki maksaa Welholle muutamia kymmeniä senttejä jokaisella kerralla, joten siinä mielessä tavallaan ymmärrän että sitä ei haluta tehdä turhaan, mutta ei se mielestäni oikeuta tekemään koko systeemiä näin nurinkurisesti vanhoille asiakkaille joilta tuota pankin tunnistusta ei enää edes vaadita.