Operaatio leipäläpi #2

Tänään tuli sitten aamutuimaan käveltyä hammaslääkäriin. Edellisen kerran raportin tapaan tämä kirjoitus sisältää varsin yksityiskohtaisia juttuja, joten jatko omalla vastuulla.

Itse operaatio sujui melkolailla samaan tapaan kuin edelliselläkin kerralla, tosin sain rauhoittavaa huomattavasti vähemmän joten nyt muistan operaatiossa kestäneen puolituntisen pääosin kokonaan. Lisäksi nyt poistettujen hampaiden jämät irtosivat suhteellisen helposti (lue: ilman ikenien leikkelyä), joten tikkejäkään ei tullut kuin yksi ristipistos poskiriviin, josta lähti kaksi vierekkäistä hammasta.

Tietyllä tavalla tämä oli jonkinlainen käännekohta, koska toinen noista kahdesta poskesta poistetusta hampaasta on ollut pahin piinaajani – sitä paikattiin ensimmäisen kerran jo lähes 15 vuotta sitten ja nyt poistettaessa siinä taisi olla kolmas tai neljäs paikka samassa kohdassa.

Nyt sitten suussa alkaa olla tyhjää tilaa jo melkein häiritsevän paljon. Edellisellä kerralla lähtivät kaikki viisaudenhampaat ja yksi muuten hajonnut yksilö, tänään kolme muuten hajonnutta yksilöä.

Tai no, ei sitä tilaa nyt niin kamalasti ole, mutta ainakin sen verran että nyt pääasiassa käsiteltyyn poskirivistöön on projektin päätteeksi todennäköisesti laitettava yksi implantti, jotta sinne saa kahden poistetun vierekkäisen hampaan paikalle korvaavaa purupintaa. Toinen tänään syntynyt kolo täytetään todennäköisesti sillalla ja se muutama vuosi sitten syntynyt kolmas kolo ei ole ihmeemmin haitannutkaan joten sille ei välttämättä tehdä mitään.

Joskus sitä tulee miettineeksi, miksi ihmeessä elämästään pitää tehdä niin hankalaa. Jo reilut kolme vuotta sitten edellisen operaation jälkeen olin vakaasti sitä mieltä, että asia hoidetaan silloin lopullisesti kuntoon. Tällä kertaa sentään minulle varattiin "pakkoaika" ensi viikolle, jossa uusi hammaslääkärini sitten tarkastaa muiden hampaiden kunnon ja jatkotoimenpiteet suunnitellaan sen mukaisesti.

Jospa tämä nyt vihdoinkin tästä..