Tapaus Anna Kiesi saa mitä kummallisempia piirteitä
Nyt kun kaikkialla kohkattu Audi-kohu alkaa laantua, Anna-lehti päättää vielä kerran tunkea kätensä paskaan ja lähettää asianajajan kieltämään aivan laillisesti julkaistua kirjeenvaihtoa.
Ei voi muuta sanoa kuin että Annan päätoimittajan pitäisi ehkä itsekin vetää jotain johtopäätöksiä viime viikkojen tapahtumista, julkaistusta sähköpostista voi nimittäin helposti rivien välistä tulkita mikä on ollut varsinainen syy jutun julkaisemiselle ja tuollaista käytöstä osaa odottaa ennemmin ihan toisentyyppisiltä aikakausjulkaisuilta..
EDIT: Mari Koon kirjoituksen kommenteissa on ihan mielenkiintoista juttua.
Olematta juristi, tuossa rikotaan minusta a) hyviä tapoja, b) kirjesalaisuutta ja c) tekijänoikeuksia.
Itse ainakin suuttuisin, jos joku laittaisi lähettämäni sähköpostin nettiin minulta lupaa kysymättä.
Se on hyvä että nimimerkin takaa huutelija ei ole juristi, koska vaikka tuo ei välttämättä ole Emma Koivulasta tai hänen työnantajastaan mukavaa (ja siksi jonkun mielestä hyvien tapojen vastaista), kirjesalaisuutta ei voi rikkoa julkaistessaan itselleen osoitetun viestin ja tuollaisella lyhyellä viestillä ei voi mitenkään väittää olevan tekijänoikeuden teossuojaa.
Erityisesti median parissa työkseen touhuavan henkilön pitäisi tietää tuo ja lisäksi vielä epäsuorasti uhkailevan viestin lähettänyttä asianajajaa, Markku Varhelaa, väitetään mediaa ja viestintää tuntevaksi, joten tuollaiset selkeästi valheelliset väitteet ovat ala-arvoista asianajotoimintaa. Jos olisin itse vastaanottanut tuon viestin, saattaisin ottaa yhteyttä esim. Asianajajaliiton Valvontalautakuntaan.
Minulla vaan on sitten ihan eri käsitys teossuojasta. Otetaan vaikka esimerkkinä haiku-ruonous. Kyllä jo 17 tavua riittää ylittämään teoskynnyksen.
Siitä olen tietysti samaa mieltä, että juristin käyttö tuossa Annan tapauksessa oli lievästi sanottuna yliampuva reaktio.
Kyllä, runoudessa hyvinkin lyhyellä tekstillä voi olla teossuoja. Oliko Emma Koivulan vastaus mielestäsi oikeasti suoraan verrattavissa runouteen? Vaikka joku ihminen ammatikseen kirjoittaisikin, ei läheskään kaikki kirjoitettu kuitenkaan ylitä teoskynnystä.
En edelleenkään ole juristi, mutta käsittääkseni laki ei ota huomioon a) minun mielipidettäni eikä b) laatukriteereitä. Eli kirje saattaisi hyvinkin lain silmissä olla teos. Onneksi kaikkien kannalta minun ei tarvitse olla päättämässä siitä.
Kirje nimenomaan luonteensa vuoksi vaatii huomattavasti enemmän teoksellisuutta jotta se ylittäisi teoskynnystä, tuosta on käyty ihan riittävästi oikeuttakin. :)
Jep, itselle lähetetyn kirjeelle saa julkaista aika vapaasti. Ja sitaattioukeuden perusteella saa ihan oikeasta teoksestakin julkaista oleellisen katkelman omaan sisältöönsä.
Kirjesalaisuus tarkoittaa etten saa muiden keskinäisiä viestejä lukea. Ainoastaan omiani, joissa olen vastaanottajana.
Jos nyt oikein alettaisiin tätä teosto -oikeutta saivartelemaan, niin voisi kokeilla lähettää uhkailuviestit taideteoksena. Esim maalauksena, lauluna tai vaikkapa omintakaisena runona :-)