Viivytystaistelua pahimmillaan

Aamulehti kertoi tänään, että Sunnuntaina voi pian ostaa sohvan tai antiikkikaapin, eli käytännössä sunnuntaiaukiolon rajoituksia oltaisiin poistamassa muutamilta liikkeiltä, mutta ruokakaupat olisivat edelleen kiinni sunnuntaisin kolmanneksen vuodesta.

Olisihan tuokin toki parannut nykytilanteeseen, jossa kaupat ovat sunnuntaisin kiinni puolet vuodesta, mutta pliis – minkä ihmeen takia tässä asiassa pitää taistella näin tiukasti vastaan? Kaikki tietävät jo nyt, että rajoitukset poistuvat ennemmin tai myöhemmin ja silti jostain kumman syystä pitää leikkiä tälläistä ihmeellistä vähän-kerrallaan-leikkiä.

Kuten Talouselämän uutiskommentissakin sanotaan, jopa Suomen suurin tavaratalo, Helsingin keskustan Stockmann, osaa rajoittaa sunnuntaiaukioloaikaansa sen mukaan milloin kannattaa pitää kauppaa auki ja palkat juoksemassa. Miksi ihmeessä muut kaupat eivät osaisi säädellä toimintaansa markkinavoimien sanelemana?

Tekisi taas niin paljon mieli muuttaa johonkin sivistysmaahan, jossa markkinoita ei yritetä ohjata keinotekoisin rajoituksin.

One thought on “Viivytystaistelua pahimmillaan”

  1. Hehheh. Älä vaan sitten Hollantiin eksy. Kaupat arkisin auki noin yhdeksästä kuuteen, paitsi maanantaisin aamupäivällä ei ollenkaan, lauantaisin ehkä neljään tai viiteen ja sunnuntaisin yhtenä päivänä kuukaudessa muutaman tunnin. Ja sitäkin hyvin vähäistä sunnuntaiaukioloa haluaa päähallituspuolue, oikeistolainen CDA, nyt rajoittaa. Kun kristityt eivät tykkää tuollaisesta lepopäivänä shoppailusta.

    Oikeasti hankalaa. Arkisin sitä ehtii hyvin harvoin hoitamaan mitään virasto- tai ostosasioita, kun kaikki menee niin aikaisin kiinni. Sunnuntaina taas mikään ei ole auki. Ainoa vaihtoehto on siis lauantai, jolloin kaikki muutkin ihmiset hoitavat ostoksiaan, mikä tarkoittaa ihan mielettömän pitkiä jonoja ja tönimistuuppimisruuhkia joka liikkeessä.

Comments are closed.