Kuolema korjaa

20070606-rullaluistimet.jpgMuutaman kerran töihin käveltyäni otin itseäni niskasta kiinni ja kaivoin rullaluistimet muuttolaatikosta.

Viime kesänäkin taisin luistella vain kerran, joten päästyäni töihin ja istuttuani luistinten riisumisen ajan paikallani olo oli kuin uitetulla koiralla vaikka matka kesti vain vartin – aluksi ihan hyvällä vauhdilla, lopuksi olosuhteiden (kapeilla jalkakäytäville keskellä tai laidasta laitaan kävelevät ihmiset, infernaalinen nenän alta ilmoille tullut läähätys) vuoksi hieman rauhallisemmin.

Aikaisemmista pitkän tauon jälkeen suoritetuista fyysisistä ponnistuksista opiksi ottaneena otin kotoa lähtiessä reppuun normaalien apujalkineiden, sandaalien, sijaan tennarit. Päätin siis jo etukäteen että luistimet jäävät tänään töihin odottamaan kotiinpaluutaan jonain tulevana päivänä. Eihän sitä nyt sentään sovi yhtenä päivänä rehkiä ihan liikaa, etenkään kun oikean käden ja vasemman jalan lihakset muistuttavat edelleen lauantain yli neljän tunnin keilaussessioista.

3 thoughts on “Kuolema korjaa”

  1. Petja: Kiitoksia vaan, olikin jo aika vaihtaa maisemaa ja vaihtoehdoista tämä tuntui parhaalta.

    Jani: Ei ihan, susirajan tuolla puolen asuessa yhdet luistimet kuolivat oikeasti kuluttuaan loppuun käytössä. Onhan tuo toki jäänyt vähemmälle viime vuosina, mutta ei kyllä täytä projektin määritelmää. ;)

Comments are closed.