Kotona

Niinhän eilen sitten kävi, että ilmeisesti E-paperit tulivat – itse en edelleenkään tiedä, koska komppanian komentaja potki meidät kaksi luokanmuutoskäsittelyssä ollutta ulos ennen kuin edes komppania oli saanut virallista tietoa luokanmuutoksesta.

Kun palvelusluokanmuutoksia alettiin käsitellä kello 11, olin takaisin komppaniassa kello 12, jolloin kapteeni käski meidät välittömästi syömään ja sitten ilmoittautumaan varakomentajalle, joka sitten vähän vailla yksi ilmoitti, että sekä taisteluvälinemateriaali, että muut varusteet pitäisi palauttaa puoli kahdelta. Siinä sitten kaksi polvivammaista könkkäsi kaikkiaan noin puolentoista sadan kilon kantamuksia naapurikomppanian oven vierestä pihistettyjen kärryjen kanssa palauttamaan kamoja lopulta lähes puoli tuntia myöhässä.

Kun kamat oli lopulta saatu palautettua (mitään ei kadonnut, säkistäni löytyi jopa ylimääräinen sukkapari, jonka vein takaisin tupaan siltä varalta, että olisin kähveltänyt sen joltakin tupakaverilta), piti vielä täyttää 66 kysymyksen tiedustelu Puolustusvoimien koulutuksen kehittämiskeskukselle palveluksen keskeyttämiseen johtaneista syistä, jonka jälkeen komppanian varapäällikkönä toimiva yliluutnantti sitten ilmoitti, että hänen puolestaan olen vapaa lähtemään. Käytyäni tuvassa vielä tyhjentämässä siviililaatikot reppuun kävelin parkkipaikalle, hyppäsin autoon ja lopulta ajoin ulos portista noin varttia vaille neljä – toivottavasti lopullisesti.

Kävin tänään myös lääkärissä näyttämässä polveani sekä metsästämässä uutta työsuhdeautoa, niistä lisää myöhemmin. Mutta siis tosiaan olen palannut ihmisten ilmoille, kolmen viikon mailisuman purkamisessa tosin menee muutama päivä.