Niinpä niin, juupa juu

Niinhän siinä nyt sitten kävi, että lääkäri esitti siirtoani palvelukelpoisuusluokkaan E kahdeksi vuodeksi. Aamupäivällä asiaa käsitellään jonkinlaisen lautakunnan toimesta kokouksessa, johon minunkin kuulemma tulee osallistua.

Tapasin tänään myös varuskunnan sosiaalikuraattorin, jolta sain hyviä vinkkejä asioiden hoitoon. Kun palvelusta ei voi tällä koivella ja sen siviilissäkin kiukutelleella polvella hoitaa edes B-miehenä, tavoite on nyt sitten C-paperit, eli vapautus rauhanaikana. Toki toivon, että asia järjestyisi puhumalla jo huomenna, mutta epäilen tuon olevan aivan liian pitkä ja ikävä prosessi, joka on hoidettava sitten kotiutuksen jälkeen siviilissä siviililääkäreiden avulla.

Ikäväksi homman tekee se, että E-luokitus jumittaa taas normaalielämän totaalisesti, esimerkiksi oman asunnon ostosta ei voi haaveillakaan ennen kuin intti on pois päiväjärjestyksestä – tavalla tai toisella. Saa nähdä, reilun 12 tunnin päästä tiedän tulevaisuudestani paljon enemmän.

Comments are closed.