Melkein unohdin, eläköön automaattiset paloilmoitinlaitteet
Tämän illan vapaa-aika keskeytyi melko ikävään meteliin kun kasarmin palohälytin pärähti soimaan puoli tuntia ennen vapaa-ajan päättymistä. Siinä sitten juostiin pihalle, melko moni täysissä pukeissa mutta jotkut pyyhe ympärillä suoraan suihkusta. No, ei siinä mitään, kaikki odottelivat palokunnan tuloa joko pihalla tai vastapäisen Panssarintorjuntakomppanian portaikoissa. Palokunnan saavuttua portilta sotilaspoliisimaijan ohjaamana meni reilu viitisen minuuttia ja pääsimme takaisin sisään.
Juuri kun olin lähettänyt edellisen kirjoituksen, kellot soivat jälleen. Tässä vaiheessa valtaosa väestä nukkui jo sikeästi ja kaikki olivat korkeintaan yöpuvussa. Siinä sitten vaaleansinisiin peittoihin verhoutuneet maanpuolustajat juoksentelivat suihkutossuissa pihalle kokoontumispaikkoihin ja osa ristiriitaisten komentojen vuoksi suoraan naapuritalon lämpöön, ensimmäisessä laskennassa olisimme menettäneet tulelle yhdeksän särmää taistelijaa – niin ei onneksi käynyt kaikkien löydyttyä. Nyt talo on taas hiljentynyt yhden asian askarruttaessa kaikkien mieliä: Saako loppuyön nukkua rauhassa?
