Kuulumisia eteläisestä Helsingistä

On taas vierähtänyt pitkä aika ja paljon on ehtinyt tapahtua. Päällimmäisenä ehkä tulevat mieleen itselleni sattuneet vastoinkäymiset – palvelusaseeni meni tänään vaihtoon koska sen piippu oli niin käyrä, että tähtäinten säätövara ei riittänyt korjaamaan virhettä ja oikea polveni on pettänyt odotukseni melko pahasti.

Olen tulevana sunnuntaina ollut 19 palveluspäivästäni 10 "vemppana", eli VMTL-vapautustaistelijana (Vapautus Marssi-, Taistelu-, ja Liikuntakoulutuksesta sekä sulkeisjärjestyksen harjoituksista). Toisin sanottuna polveni on hajalla ja veksissä (VKS = varuskuntasairaala) uhkailevat E-papereilla kahdeksi vuodeksi. Menen taas aamulla juttelemaan lääkärin kanssa palvelusluokastani, toivottavasti asiasta päästään yhteisymmärrykseen. Siitä olemme jo samaa mieltä, että nykyisellään homma ei voi jatkua kovin pitkään, polvi ärtyy vihlomaan jo noin parinsadan metrin matkalla kasarmilta muonituskeskukseen, ja pahimmillaan yhden kerroksen portaiden kulkemiseen menee puoli minuuttia. Vaikka vapautuksia yleensä pidetään lusmuiluna, liika on aina liikaa – etenkin kun joutuu aina selittämään miksi edes sisällä siivoaminen ei aina onnistu kun polvi ei anna periksi lääkärin neuvomissa "kivun rajoissa".

Jos ei oteta huomioon sitä, että voin osallistua maksimissaan puoleen viikko-ohjelmaan merkitystä ohjelmasta, intti on alkanut melko mukavasti. Tosin täällä on entisestään vahvistunut päätökseni siitä, että minua ei saa aliupseerikouluun millään. Tupa on asukkeineen kelpo paikka, tosin viiden vuoden ikäero näkyy ja tuntuu todella. Tänään eräs tupakaveri sanoi, että "voisin olla melkein hänen isänsä" ja ajoittain kyllä tuntuu, että pieni elämänkokemus ei tekisi valtaosalle lainkaan pahaa ennen inttiä. Oikeasti menee hermo kun ruokapöydässä kuuntelee joukkuekavereiden kommentteja armeijan menettelytapojen ja sääntöjen turhuudesta ja äidin herkkupadoista. Tuossa iässä taitaa olla vielä lisäksi erityinen pätemisen ja mekkaloinnin tarve (ei sillä, etteikö tuota esiintyisi aina ja kaikissa ikäryhmissä).

Nyt unta, jatkuu ensi kerralla.