Autoilusta miehisestä näkökulmasta
Kobaïan Nea kirjoitti kuukauden liikenneavautumisenaan autoilusta, eli niistä asioista, jotka suhteellisen tuoretta ja varovaista naisautoilijaa ärsyttävät.
Itse olen aina ollut Helsingin liikenteessä kuin kotonani (jos unohdetaan se yksi kerta, kun Kampinrinteessä sain kuorma-auton sammumaan mäkeen ja aiheutin suunnatonta pahennusta perälaudassa olevasta valkoisesta kolmiosta huolimatta). Kuitenkin parista Nean pointista olen hiukan eri mieltä tai ymmärsin ne väärin:
Kolmantena kohtana Nea kirjoittaa, että "kahden metrin kiihdytyskaistalla ei paljon juhlita" ja oli meinannut saada jonkun kylkeensä. Tuosta itse päättelin, että Nea oli siis itse ajanut juhlimatta sitä pätkämallista kiihdytyskaistaa. Niin ikävää kuin se onkin, oli kiihdytyskaistaa eli ei, sieltä tuleva väistää – vaikka se tarkoittaisi kiihdytyskaistan päähän pysähtymistä. Jos joku on siis meinannut ajaa kiihdytyskaistalta päätielle liittyneen kylkeen, vika on melko suurella todennäköisyydellä kuitenkin ollut siinä liittyjässä.
Neljännessä kohdassa Nea kirjoittaa, että ruuhkassa poukkoileminen on turhaa. Tuostakin olen vahvasti eri mieltä, paitsi yhdeltä osin: poukkoilua ei pidä tehdä niin, että muut saavat siitä sydämentykytystä.
Itse tunnen työmatkani kaikki eri variaatiot lähes neljän vuoden kokemuksella kuin omat taskuni; tiedän siis mitä kaistaa missäkin kohdassa kannattaa/saa ajaa mihinkin kellonaikaan ja vaihdan kaistoja sujuvasti sen mukaan pääsääntöisesti edeten huomattavasti joustavammin kuin jatkuvasti samassa jonossa valuvat. Osaan myös havainnoida pidemmällekin kuin seuraavaan risteykseen ja tarvittaessa vaihtaa kaistaa jonkun esteen/hidasteen vuoksi hyvissä ajoin, ettei tarvitse sitten jäädä jumittamaan kun sopivaa rakoa ei enää esteen kohdalla löydykään. Toisaalta omaan ajotyyliini poukkoilu ei terminä sovi ainakaan omasta mielestäni, koska itse ainakin ymmärrän poukkoilun täysin yllättäväksi toiminnaksi, jota oma ajamiseni harvemmin on.
Risteysten tukkimisesta olen Nean kanssa täysin samaa mieltä. Eilenkin katsoin tyrmistyneenä keskustassa Stockmannin kulmassa (eli Manskun ja Aleksin risteys) sitä lehdessäkin mainostettua valkoista viivoitusta keskellä risteystä – sitä, jonka päälle parin auton oli pakko ajaa joutuakseen peruuttamaan ratikan edestä juuri samaan kohtaan, josta valojen jo vaihduttua punaisiksi olivat lähteneet liikkeellekin.
Mutta ehkä minulla vain on se asennevamma. ;)
