Miksi, oi miksi?

Mika Tuupola kirjoitti lontooksi miksi jätti ostamatta Beastie Boys'in uuden levyn. Itse kirjoitin samasta asiasta reilu vuosi sitten, silloin bändi tosin oli toinen.

Asia itseasiassa palasi mieleeni joku päivä viime viikolla paikallisessa lounaskuppilassa, jossa luin jompaakumpaa iltapäivälehteä lounastaessani. Lehdessä oli juttu Yö:n uudesta noususta ja jutussa haastateltu Olli Lindholm sanoi jotain tyyliin "Emme olisi uskoneet levyn [Rakkaus on lumivalkoinen, sama levy josta viime kesänä kirjoitin] myyvän näin hyvin tällä internetpiratismin aikakaudella".

On todella ikävää, että muuten hyvät suomalaiset musiikintekijät ovat näin ahdaskatseisia ja aivopestyjä kopiosuojauksen suloista. Ns. tavallista ihmistä nuo kopiosuojaukset eivät juurikaan haittaa, olettaen että sitä CD:n kaltaista tuotetta käytetään juuri niin kuin levy-yhtiö on halunnut, eikä esimerkiksi yritetä kuunnella sitä autossa tai tietokoneella. Tosikuluttajaa kopiosuojaukset eivät kosketa mitenkään muuten kuin että reilun 20 euron sijasta levyn hankkimiseen menee muutamankymmenen sentin hintainen levyaihio ja muutama minuutti hiiren naksuttelua. Tosikuluttajahan jättää levyn kaupan hyllyyn jos sattuu huomaamaan sen olevan kelvoton, eikä levyn etsiminen netistä vie todellisuudessa kuin hetken.

Itse ostan edelleen todella hyvinä pitämieni artistien levyt, mutta valitettavasti yhä useampi tulee koneelleni verkkopiuhaa, eikä muovikiekkoa hyväksikäyttäen.