Tarinaa työvälineestä

Kirjoitin viime elokuussa uudesta läppäristäni, joka siis on Fujitsu-Siemensin kotimallistoon kuuluva Amilo D8830 3.06GHz P4-prosessorilla.

Pian kuluneiden yhdeksän kuukauden aikana koneesta on ilmennyt niin hyviä kuin huonojakin puolia. Hyvä puoli on se, että kone korvaa oikeasti ns. kiinteän työaseman täydellisesti, mutta huonoina puolina ovat sitten siitä aiheutuvat rajoitukset kuten paino, akun kesto ja ihan tavallisen pöytäkoneen P4-prosessorin vaatiman tuulettimen meteli.

Koska olin viime vuonna itse valitsemassa tätä konetta, olin päättänyt elää valinnan kanssa mukisematta, mutta kohtalo puuttui peliin murtomiehen ominaisuudessa pari-kolme viikkoa sitten. Mitä ilmeisimmin ovi väliaikaisten tilojemme ja vielä remontoitavan tilamme väliltä oli jäänyt lukitsematta ja eräänä yönä tiloistamme oli kadonnut omaani vastaava läppäri, muutama läppärilaukku ynnä muuta pienempää sälää.

Välikommentti: jos jollekin siis kaupitellaan käytettyä Fujitsu-Siemens Amilo D8830-tietokonetta, jossa on näppäimistön alla tuossa touchpadin vieressä kulunut Windows XP Pro:n englanninkielinen lisenssitarra ja pohjassa Windows XP Home Editionin suomenkielinen tarra, kone on 99% varmuudella meiltä varastettu.

Varastetun koneen entinen haltija ei juurikaan kanniskellut konetta mukana kuten minä (oma koneeni ei ole ikinä yötä töissä ja käytän konetta monesti kotona myöhään illalla, jolloin tuo tuulettimen kova hurina häiritsee oikeasti) joten hänelle tämä malli on oikein oiva työkalu. Näin ollen olemme sopineet kierrätyksestä, jossa tämä minun työvälineeni siirtyy nyt varkauden vuoksi ilman läppäriä olevalle työkaverille ja itse saan uuden järkevämmän (hitaamman ja kevyemmän) läppärin.

Itse haaveilin pääseväni palaamaan IBM-aikaan (ThinkPad R51) kun olemme töissä vakioineet IBM:n laitteilla Intel-serveriympäristömmekin, mutta nyt näyttäisi siltä, että kannettaviksi ja pöytäkoneiksi ostetaan Dellin kokoonpanoja. Itselläni ei sinänsä ole mitään Delliä vastaan ja pikaisen googlaamisen jälkeen Dellin vehkeet syövät Linuxiakin ihan siedettävästi ja kun tappihiirikin löytyy, olen suhteellisen tyytyväinen.

Pikaisen kokeilun jälkeen tosin tuota edellämainittua ThinkPadia vastaavaksi räätälöity Dellin Latitude D800-sarjalainen näyttäisi maksavan kolmisensataa euroa enemmän, mutta se ei toivottavasti ole minun ongelmani – huomenna se selviää.