***** ******* ******* ******** Nordea!
Jos ette vielä ole sotkeutuneet pankkiin nimeltä Nordea, suosittelen hyvin voimakkaasti kiertämään sen konttorit niin kaukaa kuin vähällä (tai vähän suuremmallakin) vaivalla mahdollista.
Itse olen 90-luvun suurten pankkimyllerrysten jälkeen suosinut pienempiä pankkeja, mutta Aktian muutettua palveluhinnoitteluaan rahastamaan niitä, joilla rahaa ei ole jatkuvasti tuhansia euroja tilillään ja poisti samalla nuorisoetuja, lopetin tilini siellä. Valuin sitten puolivahingossa käyttämään Nordeaa pääpankkinani, koska siellä oli wanha tili ja jouduin pari vuotta sitten itsestäni riippumattomista syistä käyttämään sitä melkoisesti.
Tähän asti olen ollut suhteellisen tyytyväinen Nordeaan, käytännössä kaiken käteisen rahan käsittelyä lukuunottamatta voi hoitaa netissä ja kun konttoriin on asiaa, ajoittamalla käynnin oikeaan konttoriin oikeaan aikaan jonotkin ovat olleet kohtuulliset (jos unohdetaan esim. se, että yritysasiakkaat ohittavat käytännössä aina yksityisasiakkaiden jonon).
Tänään kuitenkin Nordea osoitti oikean luontonsa. Lähdin töistä ruokatunnilla käymään kotona hakemaan erästä odottamaani kirjettä ja yllätyksekseni siellä odotti myös ilmoitus siitä, että viime viikolla tilaamani Visa on noudettavissa. Iloisesti yllättyneenä suuntasin konttoriin, jossa kortin piti odottaa ja hyvä mielialani sai jatkoa kun koko konttorissa oli ennen minua neljä asiakasta ja neljä pankkineitiä tiskeillä.
Neljästä pankkineidistä tosin vain yksi oli neuvontapalveluissa, eli tiskillä, josta mm. valmiit kortit noudetaan. Ei siinä sinänsä mitään, tähän saakka siellä jonotusaika on aina ollut huomattavasti kassajonoa lyhyempi. Vaikka yksi kassapalvelun naisista lähtikin pois, suhde oli edelleen erinomainen. Mikä kiinnostavinta, konttorissa olleista asiakkaista yksi ainoa oli kassajonossa, yksi jo neuvontatiskillä ja kaksi jonossa neuvontapalveluihin. Kun kassajonossa ollut asiakas oli saanut asiansa hoidettua, kaksi kassapalveluhenkilöä alkoi käytännössä pyörittää peukaloitaan ja kysyessä ilmoittivat, että he eivät voi luovuttaa korttia, koska "ne paperit ovat tuolla toisella puolella ja tämä on työnjako".
Mitäpä muuta itsepalvelusta itsensä kipeäksi maksava asiakas voisi tehdä kuin odottaa.
Ja odottaa.
Ja odottaa.
Ja odottaa.
Tässä odottaessa voisimme kerrata pankkivierailuuni johtaneet tapahtumat yksi kerrallaan:
- Selvitin omatoimisesti haluamani kortin ja sen kustannukset sekä korttiehdot.
- Täytin hakemuslomakkeen, tarkistin sen ja lähetin sen pankkiin
- Sain seuraavana päivänä ilmoituksen siitä, että pankki on käsitellyt hakemukseni ja lähettänyt sen Luottokuntaan jatkokäsittelyyn
- Lähdin pankkiin noutamaan korttia saatuani ilmoituksen "kortti on nyt noudettavissa".
Näin ollen siis korttini hakemusprosessissa pankille on aiheutunut vain murto-osa niistä työkuluista, jotka olisivat aiheutuneet siitä, että olisin uusavuttomana kysellyt tyhmiä pankin tiskillä ja täytättänyt lomakkeen pankkihenkilöllä. (Toinen niistä ennen itseäni jonossa olleista nimittäin teki tuon, aikaa kului reilu 20min).
Viimein – hiukan yli 40 minuuttia, reilu 20 kassa-asiakasta ja noin 10 minuuttia kassaneitien laiskottelua myöhemmin – odotus palkittiin ja himoitsemani numerot ilmestyivät pankkisalin keskellä kohoavan tolpan kylkeen kiinnitettyyn tauluun heleän pim-pom -äänen saattelemana kutsuen hermonsa täysin menettäneen pankkiasiakkaan neuvontapalvelutiskille.
Kuten edellisestäkin kappaleesta käy ilmi, tässä vaiheessa olin jo täysin epätoivoinen ja purin turhautumistani ensisanoista lähtien sinänsä viattomaan pankkineitiin. Hetken holvissa pengottuaan pankkineiti palaa tyhjin käsin, näpyttää konettaan, kysyy olenko tosiaan jo saanut ilmoituksen, näpyttää konettaan hiukan lisää ja toteaa, että kortti ei ole tullut ja että posti on kulkenut liian nopeasti. Tässä vaiheessa olen viettänyt pankissa turhaan yli 45 minuuttia yrittäen hoitaa maksimissaan kolmen minuutin pankkiasiaa ja pankkineiti saa sen kyllä hyvin selville ulosannistani, joka on jopa itselleni poikkeuksellista.
Tämä oli viimeinen niitti, olen jo pidempään miettinyt vaihtavani pankkia takaisin sellaiseen, jossa oikeasti saa palvelua kuitenkaan maksamatta ekstraa itsepalvelusta ja tähän konseptiin ei kumpikaan nykyisin enemmän käyttämistäni pankeista, Nordea tai Sampo taivu.
Pankkien kanssa keskustelu tulee muista syistä ajankohtaiseksi melko varmasti vielä kuluvan vuoden aikana, joten toistaiseksi en tee asialle mitään jo pelkästään korttien ja tunnuslukujen vaihtumisen vuoksi. Voin kuitenkin jo etukäteen sanoa, että Handelsbanken on hyvin vahva ehdokas jo tässä vaiheessa, kuulemieni suositusten perusteella en myöskään usko että mielipiteeni muuttuu kun ruvetaan puhumaan isommistakin asioista..
