Niitä päiviä
Eilinen oli taas yksi "niitä päiviä".
Ensin aamulla minut herätetään kun kämpästä kuuluu outoja ääniä, joiden syyksi paljastui toistaiseksi tuntemattomasta syystä "kakkoskoneelle" joutunut virus. Sinänsä hassua, että koneella on F-Securen ajantasalla oleva virustietokanta, eikä siinä käytetä Windowsin lisäksi muita MS:n ohjelmistotuotteita kuten Outlook Expressiä tms, jolla viruksen vahingossa tarttuminen olisi helpompaa. Itse käytän ko. koneella vain SSH-asiakasohjelmaa joten omien touhujeni vuoksi tuo ei myöskään ole tarttunut; asuinkumppani epäilee, että on jotenkin onnistunut webmailista klikkaamaan tuollaisen liitteen auki vaikka tietääkin niiden olevan viruksia. Mystistä.
Lähdin sitten varmuuden vuoksi museolle tarkistamaan, että koneet ovat siellä kunnossa ja hommassa vierähti sielläkin kolmisen tuntia, eikä valmista tullut vieläkään. Välissä oli pakko lähteä töihin ja lähtiessäni sanoin, että minun pitää illalla palatessani päästä tiettyihin huoneisiin, joihin minun avaimellani ei pääse joten ovia ei saa lukita. Tokihan kaikki voivat jo arvata, että illalla museolle palatessani ovet eivät ole auki ja koneet jäivät päivittämättä.
Kun sitten lähdin museolta keskustaan päin, pysäköidessä Keskuskadulle auto puski jäisen polanteen päältä päin melko terävää katukiven kulmaa ja repesi kyljestään. Grreat.
Samalla sekunnin murto-osalla muistan, miksi renkaan vaihto omin voimin ei onnistu. Ranskalaisen insinöörityön taidonnäyte, rengasavain, oli niin "laadukas" että se on mutkalla joka suuntaan. Viime syksynä lumi tuli niin äkisti lokakuun lopussa, että "jouduin" vaihtamaan renkaat itse ensimmäistä kertaa nykyisen auton kolmivuotisen olemassaolon aikana, eikä S:n muotoinen rengasavain kestänyt momentissa olevien pulttien aukivääntämistä, vaan vääntyi itse.
No, puhelin käteen ja soittamaan leasing-firman tiepalveluun, josta luvattiin lähettää apua. Reilun puolen tunnin päästä katu kylpi keltaisessa vilkkuvalossa kun Hinausliike Rosqvistin setä tuli työkaluineen vaihtamaan epäonnisen autoilijan rengasta. Ja osasi muuten laskuttaa; lähtömaksu + 1h työ/matka + joku iltalisä tms + hälytysmaksu tekivät paperin mukaan yhteensä 141e. Siis yli 800 markkaa yhden renkaan vaihdosta omaan vararenkaaseen suunnilleen niin keskellä ydinkeskustaa kuin se ikinä voi olla mahdollista. Onneksi tuota ei tarvitse maksaa itse.
Nyt sitten vein auton rengasliikkeeseen heti kahdeksalta ja kuulin, että rengas on entinen (ihan niin kuin se usean sentin reikä siinä renkaan kyljessä ei huutaisi samaa) ja että autossa olevia renkaita (Nokian Hakkapeliitta 2) ei enää saa, joten laittoivat sitten vanteelle upouuden Nokian Hakkapeliitta 4:n. Toisaalta auto menee vaihtoon heinäkuussa joten itse en ehdi ajaa uudella renkaalla enää kuin ehkä reilun kuukauden, sen jälkeen yksi joukosta eroava rengas on jonkun-muun-päänsärky(tm).
Matin sanoin, "mä jaksan polkee" tjsp. ;)