Ajatuksia liikenteestä

Nyt kun ainakin Helsingin Sanomat ja iltapäivälehdet ovat metelöineet (sinänsä aiheesta) Huopalahdentien tragedian vuoksi jo useita päiviä, ajattelin kantaa oman korteni kekoon.

Istuin eilen kello yhdeksän aikoihin aamulla autossani Töölönkadulla ja katselin suurella mielenkiinnolla kuinka Töölön Ala-asteen kulmilla oli neljä poliisihenkilöä liikenteenohjausliivit päällä ilmeisesti valvomassa koululaisten koulumatkan turvallisuutta ja estämässä paniikkimielialaa.

Ihan hyvä idea.. sinänsä.

Mutta heti kun kello tuli 9:10 ja koululaisten työpäivä oli alkanut kunnolla, poliisit ottivat liivit pois, pakkautuivat Mondeoonsa ja hurauttivat pois. Ja siinä samassa koko risteysalue oli taas kuin mitään poliiseja ei olisi ollutkaan, nopeudet nousivat ja järjen käyttö unohtui kokonaan. Vaikutus oli siis parhaimmillakiin hetkellinen.

Mikä on tämän homman pointti? Se, että (minun mielestäni ääliömäinen) nopeusrajoituksen lasku – kuten Huopalahdentiellä – ei todellakaan estä ylinopeuden ajamista.

Eräskin henkilö kertoi nyysseissä lähettäneensä palautetta Kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajalle torstaisesta päätöksestä otsikolla "Rauhoittaako nopeusrajoitus niitä, jotka eivät välitä nopeusrajoituksista ja liikennevaloista?"

Minä väitän ettei. Nopeusrajoituksen lasku paikassa jossa sille ei ole mitään näkyvää syytä ei todellakaan estä ihmisiä ajamasta ylinopeutta ja kun joka tapauksessa osa ihmisistä noudattaa rajoituksia, syntyy taas uusia ongelmia; turhia kaistanvaihtoja, purkurissa roikkumista jne.

Olen itsekin syyllistynyt sikailuun liikenteessä ja olen kuluneen viikon aikana pohtinut myös omaa liikennekäyttäytymistäni joten en kirjoita tätä aivan puhtaat jauhot pussissa mutta ylipäätään ihmetyttää voidaanko ihmisten turvalisuuden tunnetta kohottaa madaltamalla nopeusrajoituksia. Itse olen ollut jo pidempään sitä mieltä että Huopalahdentien nopeusrajoituksen voisi nostaa 60 kilometriin tunnissa, myönnettäköön minulla ei ole ollut käytössäni kaikkia faktoja kuten esim. juuri tien ylittävien lapsien määrää mutta toisaalta kuten medioissakin on sanottu, ongelma ratkeaisi rakentamalla lisää kävelysiltoja tuolle pätkälle.

Hiukan kyynisesti uskon darvinismiin, kyllä aivottomat henkilöt karsiutuvat liikenteestä luonnollisen poistuman kautta. Valitettavasti joskus myös viattomat kärsivät prosessissa.

Luonnollinen askel tehokkaassa liikennekasvatuksessa ei ole poliisin näennäinen tehovalvonta vaan liikennevalojen turva-ajoista luopuminen, liikennevaloilla ei juurikaan ole merkitystä jos keltainen valokin tarkoittaa että "tästä ehtii yli kiihdyttämättä eikä kukaan tule kylkeen vielä pitkään aikaan".

Tässäpä tätä, vapaaillan ratoksi.

P.S. Jotta mielipiteistäni ei jäisi aivan väärä kuva, otan osaa kaikkien liikenneonnettomuuksissa läheisiään menettäneiden suruun.