Nyt se alkaa..

Juuh, mitä muut edellä, sitä minä perässä. Vaikka joskus toisinpäin mutta ei nyt jaksaisi nipottaa.

Kello on hiukan yli puoli viisi sunnuntai-aamuna enkä ole kovasta yrityksestä huolimatta päässyt nukkumaan lainkaan. Ajattelin juuri laittaa kameran taskuun ja lähteä kuvaamaan kaupungin heräämistä, sikäli kun siinä sunnuntaina ennen kukonlaulua mitään kuvattavaa olisi.

Toisaalta, ehkä tässä sitten voisi samalla hiukan kertoa siitä mitä, kuka ja miksi…

Tarinamme alkaa kesäisenä toukokuun päivänä vuonna 1980. Minä en muista siitä tai ylipäätään useista sitä seuranneista vuosista mitään joten ohitan ne tyylikkäästi vain kommentoimalla että olin ihana lapsi. ;)

Vuosilta 83-85 on muutamia yksittäisiä muistikuvia kuten esim. se, että konttasin sängyllä päin saman sängyn päätyä niin lujaa että otsaani tuli reikä joka sitten liimattiin Auroran sairaalassa ja isi pyörtyi toimenpiteen aikana. Miksi, sitä ei kukaan tiedä tänä päivänäkään. Yksi sykähdyttävimpiä muistoja tuolta ajalta on hiukan ennen 5-vuotissyntymäpäivääni Silja Lineltä tullut onnittelukirje joka oli ensimmäinen asia jonka luin itse. Siihen asti lukemista oli aina harjoiteltu äidin kanssa mutta kirjeen avattuani yllätin kaikki itseäni myöten ja luin koko kirjeen yksinäni ja siitä sitten alkoi päättymätön matkani "piirretyn puheen" ihmeelliseen maailmaan.

Kouluun menin 7-vuotiaana ja koulujutuista tuskin kannattaa mainita muuta kuin se, että jostain kumman syystä minä olin aina se joka piti opettajista joita valtaosa luokkatovereista inhosi. Tuo toistui useassa koulussa kahdessa eri kaupungissa joten kyse ei ollut pelkästään yksittäistapauksista.

Ylä-aste meni siinä ja siinä, lukiossa viihdyin vuoden kunnolla, vuoden vähemmän kunnolla ja sitten sai riittää. Projektina on lukea puuttuvat kurssit tulevan talven aikana, vaatimattoman neljän vuoden tauon jälkeen.

Ensimmäinen kosketukseni tietokoneisiin tapahtui joskus siinä 7-8 vuotiaana kun äidin töihin tuli wanha kunnon kottaraispönttö eli joku Apple Macintosh -merkkinen tietokone jonka tarkkaa mallia en nyt muista.

PC-koneiden yleistyessä 90-luvulla niitä tuli käpisteltyä kavereiden luona ilmeisen hyvällä menestyksellä koska ostin ensimmäisen oman tietokoneeni vasta aloitettuani täysipäiväisen webbiorjan työt. Tässä vaiheessa lukio oli siis jäänyt ja oma firmakin perustettu ja lopetettu. Mitään varsinaista koulutusta en siis alalle ollut tuossa vaiheessa saanut.

Pari vuotta vierähti tehden mitä ihmeellisimpiä virityksiä joita ei tänä päivänä kehtaisi tunnustaa omikseen. (Ylipäätään ihmettelen mitä jotkut 98-99 tehdyt sivut vielä tekevät netissä..) Mutta toisaalta tuo aika opetti todella paljon, firmakin oli todella mielenkiintoinen; pomoina rakennusmestari ja printti-AD jotka olivat kuulleet hiukan aikaisemmin että internetistä voisi saada rahaa ja perustaneet firman sopivasti aprillipäivänä.

Soitinpa tuon pestin aikana jopa jollekin Nokian sysadminille valittaakseni siitä että eräs (huomattavan alitehoinen) palvelimemme oli täysin jumissa koska luulin että se on DoS-hyökkäyksen kohteena vaikka todellisuudessa eräästä firmamme tekemästä palvelusta oli maininta Iltasanomissa ja ruokatunnin jälkeen X+1 nokialaista ryntäsi katsomaan palvelua. Onneksi hän taisi olla ainakin hetkellisesti yhtä pihalla kuin minäkin enkä tajunnut nolostua typeryydestäni ennen kuin vasta paljon myöhemmin.

Tuon jälkeen toiseen pikkufirmaan joka tosin ostettiin osaksi isompaa kokonaisuutta työsopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Työnkuva ja etenkin työnteon ammattimaisuus muuttuivat reilusti positiiviseen suuntaan mutta vieläkin huomaan muistelevani lämmöllä ensimmäistä työpaikkaani ja sitä kun kaikkea ei otettu turhan vakavasti. Kuitenkin uudessa firmassa osaamista arvostettiin, kursseja tuli käytyä, samoin kehityskeskusteluja ja ihan oikeasti tuli sellainen olo että firma välittää siitä mitä minä teen ja mitä haluaisin tehdä. Tuota harhakuvaa ei kestänyt kauaa ja 1,5 vuoden jälkeen oli taas aika vaihtaa maisemaa.

Sinänsä ajoitus (02/01) oli täydellinen että loppukeväällä alkoi kuulua uhkaavia huhuja sieltä sun täältä ja koko loppuvuosi 2001 oli melkoisen ikävää katsottavaa. Ihmiset jotka olivat torjuneet tarjotun työpaikan keväällä sen vuoksi että se ei ollut "tarpeeksi kiinnostava", soittelivat syksyllä anoen töitä ja koko numedia-ala menetti varmasti monta osaajaa perinteisemmille medioille siksi että he olivat sattuneet olemaan väärässä firmassa väärään aikaan.

Alan synkät tapahtumat saivat minut suhtautumaan kriittisemmin myös omiin ajatuksiini ja hetken epävarmuuden jälkeen uudessa duunipaikassa tuli ensimmäistä kertaa pariin vuoteen "tänne minä kuulun"-fiilis. Nyt, puolitoista vuotta myöhemmin olen toipumassa ylirasituksen aiheuttamasta stressistä ja yritän kovasti välttää asioiden pääsemistä siihen tilanteeseen että joutuisin uudelleen kolmen viikon sairaslomalle.

Siinä se lyhyesti, minun elämäni.

Kukako minä olen? No niinpä tietysti.. minä olen Jussi Paju, 22v. Asun Helsingissä (vihdoin kotona, välillä asuin 10v Keravalla ja sitten reilun vuoden Espoossa). Kiinnostuksenaiheita: internet (verkkotekniikat, www, usenet, jne, jne), graafinen sekoilu, tapahtumaorganisointi, yleinen häsläys.

One Response to Nyt se alkaa..

  1. [...] Muistan vielä yllättävän tarkasti tilanteen, jossa istuin edellisen kämpän työhuoneessa aamuyöllä ja kirjoitin ensimmäisen postauksen. [...]