Kaupunkielämää
Kävin töistä tullessa Postitalolla tullin citypisteessä hakemassa erään paketin, joka oli ehtinyt odotella siellä jo toista viikkoa kiireiden vuoksi. Kyseinen byrokratian kehto on nimittäin auki vain klo 17 saakka, joten kun viime viikolla istuin useimpina päivinä vielä pitkään tuonkin jälkeen neuvotteluhuoneessa opiskelemassa erään uuden ohjelmatuotteen käyttöä ameriikasta saapuneen kouluttajan johdolla, ei ollut paljoakaan mahdollisuuksia käydä hakemassa pakettia. Kaupunki onnistui vihdoin tuonne päästyäni taas yllättämään positiivisesti.
Kuten arvata saattaa, en muistanut ottaa mukaan mitään dokumentteja paketin sisällön hinnasta (emmekä tullitädin kanssa huomanneet pussukan mahapuolelle kiinnitettyä USPS:n tullauslomaketta), joten jouduin sitten hankkiutumaan tietokoneelle, jotta voin lähettää heille tarvittavat tiedot maksusta sähköpostitse.
Täti ehdotti yläkerrassa olevaa Kirjasto 10:iä, jossa olisi ilmaisia nettikoneita. Itse tosin aikoinaan Kirjakaapelin vakiasiakkaisiin kuuluneena arvasin, kuinka niihin saa aina jonottaa, ja marssin siis oven ulkopuolella olevaan autoon ja kaivoin koneen repusta aikomuksenani kaivaa tarvittavat tiedot hitaahkon GPRS-yhteyden kautta.
Kuitenkin koneen herättyä koin iloisen yllätyksen, siinä Elielinaukion ja Postitalon välissä olevalla parkkipaikalla kone löysi WLAN-verkon – melko huonon signaalin, mutta kuitenkin. Verkko oli nimeltään stadinetti ja kun sain sieltä ip-osoitteenkin, reverse-dns -tiedoissa näkyi verkkotunnus, josta sitten eksyin Stadinetin www-sivulle. Tuossa vaiheessa en tiennyt mikä tuo systeemi on, ja pitäisikö sen ylipäätään toimia, koska tuolla osoitteella mennessä sivu on vähintäänkin keskeneräinen ja rikkinäinen. Yritin kirjautua noilta sivuilta löytyvillä lomakkeilla (sekä pääsivu /index.shtml, että varsinainen kirjautumissivu /cgi-bin/login), mutta törmäsin vain virheeseen siitä, että MAC-osoitteeni puuttuu ja että jossain on ilmeisesti vikaa.
Vaikka meillä töissä käytetään samaa autentikointisysteemiä vierasverkossamme, en tajunnut tuolla hetkellä, että kun olisin yrittänyt mille tahansa muulle sivulle, olisin saanut nokkani eteen oikean login-sivun, joka ei ollutkaan tuo, vaan jollain toisella koneella jossain 137-alkuisessa ip-muotoisessa osoitteessa. Tämä selkisi, kun menin sitten koneeni kanssa sisään ko. kirjastoon, yritin udella asiasta mitään tietämättömältä virkailijalta ja lopulta sitten istahdin penkille kone sylissäni ja keksin tuon oikean tavan verkkoonkirjautumiselle. Nyt homma pelitti täysin ongelmitta ja olin alle parissa minuutissa kaivanut tarvittavat tiedot ja lähettänyt ne mailitse kerrosta alemmaksi, jonka jälkeen varsinainen tullausoperaatiokin meni ongelmitta.
Saattoi olla, että tuosta langattomasta verkosta on ollut jotain juttua julkisuudessakin, mutta itselleni se oli positiivinen yllätys, josta ei tosin kirjaston sisäpuolella tuntunut löytyvän mitään infoa. Käytännössä siis olisin varmaan voinut lähettää mailini siitä tullin tiskiltäkin jos kone olisi ollut heti mukanani rakennuksessa.
Loppukevennyksenä kerrottakoon, että näin illemmalla Mannerheimintien vilkkaassa liikenteessä päivän älypään(tm), sinisellä 300-sarjan bemarilla yksin ajellut miespuolinen henkilö oli päättänyt, että kaupungin ruuhkaliikenteen lisäksi hänen huomiokykynsä riittää katsomaan ilmeisesti DVD-leffaa kojelautaan kiinnitetystä 7" TFT-näytöstä – ko. heppu ajoi leffaa seuratessaan paikoin hiljempaa kuin pahimmat näkemäni kännykkäpellet, aiheuttaen kunnollisen tulppaefektin. Kyllä taas tulee mieleen muutamiakin stereotypioiksi haukuttuja mielipiteitä tietyillä saksalais- tai ruotsalaismerkeillä ajavien älynlahjoista.
