Paluu elämään
Kesälomamatka matkustettu ja lääkekuuri miltei puolivälissä. Peloistani huolimatta hammas ei ole ärhennellyt paljoa, tosin kasvojen toinen puoli on nenänvarren vierestä erittäin kosketusarka. Pitänee maanantaina selvittää ensin hammaslääkäriprojektin rahoitus ja sitten soitella josko olisivat saaneet aikaan jotain mielipidettä toimenpiteestä.
Blogistanissa (minä, päinvastoin kuin Kysyn Vaan, näen yhteisön ennemminkin maana kuin kaupunkina) on taas tapahtunut yhtä sun toista, lukematta oli merkintöjä kaikkiaan 25 blogista omalta listaltani. Tästä voi vetää johtopäätöksen siitä, että itselläni kolmen vuorokauden poissaolo riittäisi siihen, että menettäisin "tatsin" siitä mitä ympärillä tapahtuu. ;)
Visa oli kirjoittanut akkulatureista. Omana kommenttina sanoisin, että etenkin digikamerakäytössä kannattaa ihan oikeasti panostaa siihen laturin (ja akkujen) valintaan. Akut ovat jo kamerassa kovalla rasituksella eikä huono laturi auta asiaa lainkaan. Työkaverini osti hänelle myymäni radioskannerin akkuja varten tuon samaisen halpislaturin Verkkokaupasta ja ellen aivan väärin muista, tuo laturi on mahdollisimman yksinkertaista mallia, eli lataa akkuja tasan kiinteän ajan (kauan) ja lopettaa sitten huolimatta akun varauksesta.
Olen aiemminkin kirjoittanut akuista ja suosittelen lämpimästi aiemmin bloggaamani testin lukemista, sitä on sittemmin jo päivitetty uusilla testituloksilla. Laturiksi kannattaa akkujen pitkäikäisyyden (ja tasaisen lataustuloksen) varmistamiseksi hankkia laturi, jossa on jokaisen akun yksilöllinen seuranta joka lopettaa lataamisen kun akku on täynnä. Itselläni on GP Powerbank Smart-laturi, joka on lelumaisesta ulkonäöstään huolimatta erittäin pätevä laturi. Itse päädyin siihen lukuisien suositusten lisäksi lähinnä siksi, että sain siihen Partcosta tarjouksena tupakansytytinjohdon kaupanpäälle. Visa tosin näköjään haki pienikokoista laturia, joten silloin jostain on tingittävä, tässä tapauksessa sitten em. asioista.
Merten puki sanoiksi Ohjeet menestykselliseen ostosreissuun. Voi kuinka olenkaan haaveillut kaupasta, jonne pääsyn edellytyksenä olisi pakolliset kurssit "Kauppa ja miten siellä suunnistetaan" sekä "Ostoslista – et kuitenkaan muista kaikkea kerralla" puhumattakaan ostoskärryn ajokorttista jonka saisi hyppysiinsä vasta suoritettuaan käsittelykokeen hyväksyttävästi. Kolmesta rikkeestä kortti tietenkin otetaan kuivumaan.
Toivomuslistalla olisi myös rehellinen ruokakauppa, jolla olisi esim. Citymarketin ruokaosaston valikoima ilman roinaosastojen aiheuttamia sietämättömiä kävelymatkoja sisääntuloportilta maitokaapille. On todella turhauttavaa aina kävellä käyttötavaraosastojen läpi ruokapuolelle kun kuitenkaan en ikimaailmassa ostaisi käyttötavaroitani Citymarketista, Prismasta tai (Euro)Maxista. ;)
