Yksi kynnys ylitetty

Kirjoitin helmikuussa suhteestani hammaslääkäreihin. Tuon kirjoituksen ja tämän päivän välillä asialle ei tapahtunut yhtään mitään muuta kuin kaikkiaan ehkä noin kolme-neljä pakettia nopeasti imeytyviä Burana Caps-särkylääkkeitä.

Eilen kaikki kuitenkin muuttui.

Itsestäni katsottuna vasemmanpuoleinen yläkulmahampaani hermostui totaalisesti oloonsa ja aloitti mielenosoituksen jota ei aiemmin ole nähty. Yritin kestää eilisenpäivän töissä särkylääkkeiden voimalla ja jotenkin sain päivän kulumaan. Lopulta tänään herätessäni vasen poskeni oli niin turvoksissa, että näin koko ajan jotain omituista näkökenttäni alareunassa. Tuo yhdistettynä satunnaiseen vihlontaan sai paatuneenkin hammaslääkäriluottamuksen menettäneen henkilön tarttumaan puhelimeen. Ensin ilmoitin töihin etten pysty hampaan takia töihini keskittymään ja sitten alkoi selvittely hoidosta ja siitä, onko kunnallisessa hammashoidossa mahdollista saada sellaista hoitoa jota haluan.

Kävin sitten puolenpäivän aikoihin kunnallisesta hammashoitolasta saamallani "ensiapu-lähetteellä" eräällä yksityisellä hammaslääkäriasemalla jossa kerroin taustan huomattavan ymmärtäväiselle hammaslääkärisedälle. Lääkäri sitten tarkasti hampaat ja niille reilun seitsemän vuoden aikana tapahtuneet vahingot, jonka jälkeen suustani otettiin kolme röntgenkuvaa. Kun kuvat oli kehitetty, lääkäri selvitti hoitotarpeita ja mietimme jatkoa. Lääkäri selvittelee heidän suukirurginsa kanssa järkevintä toimintatapaa, mutta näillä näkymin menetän kaikki viisaudenhampaani yhdellä kerralla enemmän tai vähemmän pilvessä ja saman session aikana mahdollisesti hoidetaan paria juurihoitoa vaativaa hammasta (ml. koko ruljanssin liikkeelle potkaissut kulmahammas).

Muilla kuin kehitysvammaisilla ja lapsilla (enkä sitkeistä huhuista huolimatta tunnusta kuuluvani kumpaankaan ryhmään) ei Helsingissä ole kaluston kunnosta huolimatta mahdollisuutta minkääntasoiseen nukutukseen kunnallisessa hammashoidossa, eli hoitoni siis jatkuu tuolla samalla hammaslääkäriasemalla yksityisenä hoitona, käytännössä kaikki tämän päivän jälkeen tapahtuvat asiat jäävät maksettavaksi itselleni kokonaan – mitä nyt KELA korvaa 60% oman taulukkonsa mukaisista hinnoista. Tuo taulukko ei sitten korreloi juuri mitenkään ainakaan helsinkiläisen todellisuuden kanssa, esim. juurihoitojen osalta sen hintoihin pitää lisätä satoja euroja, normaalienkin paikkausten osalta hinnat saa reilusti ainakin tuplata. Todellisuudessa KELA siis korvaa ehkä noin 30% hoidon hinnasta.

Kaikkiaan veikkaan että kahdella-kolmella juurihoidettavalla hampaallani plus tuolla viisaudenhampaiden poistolla jne köyhdyn kaikkiaan ainakin puolitoista tuhatta euroa. En todellakaan sanoisi tuon olleen odotuksen arvoista mutta olen tavallaan tyytyväinen siitä, että asia vihdoin etenee. Lisäksi tulee joka tapauksessa muistaa, että pointti on nimenomaan mahdollisimman kivuton hoito joka saadaan hoidettua mahdollisimman pienellä hoitokertojen määrällä. Jos tyytyisin kunnalliseen hoitoon ja etenkin ruuhkaiseen aikatauluun summa olisi korkeintaan reilun 500 euroa, joka on Helsingissä terveydenhuollon maksujen maksukatto yhden vuoden aikana.

Vaikka pesenkin hampaani kahdesti päivässä, voin mielestäni aivan hyvällä syyllä sanoa: Hampaiden hoitamatta jättäminen minkä tahansa syyn takia on typerää ja tyhmyydestä sakotetaan. Kunnolla.

P.S. Tänään lääkäri ei tosiaan vielä tehnyt hampailleni mitään muuta kuin kirjoitti noin viikon lääkekuurin tulehtuneen juuren rauhoittamiseksi ja 600mg Buranaa särkyyn. Ehkä tämä tästä, huomenna pitäisi lähteä kesälomamatkalle (jonka pelkäsin joutuvani perumaan kokonaan tämän hammashässäkän takia).