Voi elämä tätä viikonloppua

Voitte arvata mitä tapahtuu kun olin konsernin ainoa selvänä oleva ylläpitohenkilö pk-seudulla eilisen sähkökatkoksen sattuessa. Sähköjen katketessa olin juuri hakenut Makuunista leffan ja seisoin Töölön Pizza Hutissa noutotiskillä odottamassa uunin uumenista näkyviin valuvaa pizzaa, valkosipulileipiä ja mozzarellatikkuja. Olin juuri ehtinyt maksaa puhelimitse tilaamani syötävät kun sähköt katkesivat. Ruokani sentään olivat jo niin pitkällä uunista, että sain ne mukaani. Muutaman puhelun jälkeen itselleni selvisi tilanteen vakavuus; heitin ruoat kotiin, nappasin kameran ja lähdin ajamaan töihin. Mikäkähän tuossakin on, nappaan aina kameran mukaan vaikka nytkin oli töihin niin kiire etten ehtinyt kuvaamaan yhtään mitään matkalla.

Töissä edes varsinaisen konehuoneen iso UPS (minun korkuiseni laite) ei riittänyt yli puoleksi tunniksi (pikkukonehuoneen "pienestä" UPSista puhumattakaan) koska paikalla ei ollut ketään sammuttamassa tärkeitä mutta ei kuitenkaan tärkeimpiä koneita hallitusti. Valtaosa koneista oli siis pyörähtänyt ympäri päästessäni vihdoin varmuuslukon oikealle puolelle sähköjen jo palattua, kun eräs viihteellä ollut avaimenhaltija pääsi vihdoin taksilla avaamaan varmuuslukkoa johon minulla ainoana ylläpitohenkilöstöstä ei ole avainta (arvatkaapas huviksenne kauanko asiasta on puhuttu ennen eilistä.. ;)). Nyt olen juuri lähdössä selvittelemään muita tuhoja, veikkaisin että toimistolla on tänään enemmän hässäkkää kuin keskiverto arkipäivänä..

Kotona majailevat serverit olivat nousseet aivan kiltisti pystyyn lukuunottamatta yhtä postipalvelinta joka vaati virtanappulaa mutta museolla olevat koneet olivat pysyneet päällä koko ajan. Jotain hyötyä sentään siitä, että museo on Helsinki-Vantaan lentoaseman sähköverkossa. Nyt vasta tajusin kuinka erinomainen sijainti konehuoneelle se on. ;)