Huomioita Helsingin kaduilta
Olin tänään pyöräilemässä. Ajoin ensin kotoa keskustaan Töölönlahden rantaa pitkin, pidin hengähdys- ja vesipullontyhjennystauon Postitalon kohdalla, jatkoin matkaa Espalle päin ja palloukkojen kohdalla tuskastuin ensimmäisen kerran siihen, että ihmiset kävelevät massoittain pyöräteillä.
Kiertelin Stockmannilla ja Akateemisessa reilun tunnin, jatkoin matkaani Kauppatorille hiukan liian myöhään enkä enää ehtinyt ostaa perunoita ja korvasin haluni sitten Mövenpickin jäätelöpallolla, hyppäsin taas pyörän selkään ja jatkoin matkaani rantaa pitkin Kaivopuistoa kohti ja tuskastuin kolmannen-kuudennen kerran pyörätien kansoittaneisiin ihmisiin, Carusellin takana tein jotain mitä en olisi koskaan uskonut tekeväni; äyskähdin kahdelle teinitytölle oikein kunnolla pyörätiellä kävelemisestä kun he tulivat vierekkäin koko tien leveydeltä vastaani eivätkä reagoineet tulooni tai kellonrinkutteluun mitenkään. Hetkeä myöhemmin pysähdyin työpaikalle haistelemaan ilmaa ja henkisesti sopeutumaan huomenna loppuvaan lomaan.
Kun jalat taas kantoivat ja vatsa sekä vesipullo olivat täynnä , matka jatkui Hietalahdenrantaa pitkin hautausmaiden väliin, josta olin harhautua Lauttasaareen, mutta pienellä koukkauksella pääsin haluamaani suuntaan, reilun kilometrin uskomattoman hienolle "rantabulevardille" ennen Hietsun biitsiä. Hirmuisten automassojen välistä puikkelehtien jatkoin rantaa pitkin kohti Meilahtea ja pian olinkin taas kotona.
Ei ikinä enää. ;) Nojoo, ihan vakavasti pyörän matkamittarin mukaan väli himasta duuniin on vaivaiset 6 km ja risat joten se olisi aivan käypä työmatka pyörälläkin kuljettavaksi (tosin varmaan lähes 10kg repun kanssa… =/ ), pitäisi vain käydä aina molemmissa päissä suihkussa. Toisaalta, maksan auton käytöstä koko ajan riippumatta siitä ajanko sillä töihin vai en, joten pyöräily on itseasiassa kalliimpaa auton käyttämättömyyden ja lisääntyneen energiankulutuksen vuoksi. (Lue: enemmän ruokaa Jussiin) =) Mutta toisaalta pyöräily tekisi hyvää repistuvalle yleiskunnolleni.. tässäpä ongelma; ajatellakko omaa vai lompakon hyvinvointia. Itseni ja mukavuudenhaluni tuntien vaaka kallistuu erittäin helposti jälkimmäisen puolelle.
P.S. En halua neuvoa, mutta kuuntele Teuvoa: Älä ota tätä vakavasti.
