Hiljaisia ajatuksia
Kobaïan Santeri oli vasta kuullut vanhempiensa eroavan.
Mietin omaa elämääni, ja sitä kuinka omat vanhempani erosivat ollessani kahdeksan (typo Kobaïan kommentissa) ja ylipäätään aikaa ennen ja jälkeen eron. Tuo aika vaikutti omaan elämääni todella rankasti, alkoholilla oli osuutensa asiaan toisen osapuolen toiminnassa ja ehkäpä sen vuoksi olen aivan viime aikoihin asti ollut melkoisen pidättyväinen omassa alkoholin käytössäni. Toisaalta opin tuona aikana pakostakin itsenäiseksi ja se on nyt ajateltuna ollut vain hyvä asia.
Mutta toisaalta, vaikka olen tyytyväinen elämääni nykyisellään (yhtä toivottavasti lähiaikoina korjaantuvaa puutetta lukuunottamatta), en malta olla ajattelematta millainen minusta olisi tullut JOS… Selvennetään nyt kuitenkin vielä sen verran, että tuo jossittelu sisältäisi paljon muutakin kuin vanhempien eron mutta silti..
Lukijat (kuten minäkin) ovat jo jättäneet Kobaïaan omia kommenttejaan mutta jotenkin vasta jonkinaikaa ajatusta "maistelleena" ymmärsin, että eräs kirjoittaja oli kommentissaan täysin oikeassa: "Kun kotitalo myydään, ei ole oikein enää tuttua ja turvallista paikkaa minne mennä käymään vaikka viikonlopuksi."
En voisi kuvitellakaan millaista elämä olisi jollei voisi tarpeen tullen mennä äidin luokse, samaan asuntoon jossa itsekin asuin yhdeksän vuotta. Toki sekin päivä tulee vääjäämättä eteen, mutta ainakin toistaiseksi on vielä paikka jota minä voin kutsua Kodiksi.
P.S. Ostetaan elämä, ihan tavallinen. Yst.vast. tämän lehden konttoriin.
