Ensikosketus klassiseen partahöylään
Kuten jo toissapäivänä kirjoitin, viime viikonloppuna tilatut parranajovälineet saapuivat ja pitihän niitä päästä samantien pienten lisäostosten jälkeen testaamaan.
Tästä parranajotyylistä tietoa etsiessäni yllätyin havaitessani kuinka paljon siitä loppujenlopuksi löytyy tietoa ja kokemuksia Suomestakin, olen löytänyt todella hyviä keskusteluja aiheesta niin nörteiltä (Muropaketti), baristoilta (joku foorumi jota en enää tähän hätään muista) kuin kehonrakentajiltakin (Pakkotoisto).
Englanniksi tietoa löytyy valtavasti, useimmiten ensimmäisenä linkataan Badger & Blade -keskustelufoorumille (B&B) tai katsomaan videoita nimimerkin mantic59 Youtube-kanavalta. Badger & Blade:n FAQ on varsin kelvollinen ja sitä olenkin käyttänyt itse ohjenuorana.
Kuten jo aiemmissa kirjoituksissa mainitsin, erityisesti tämäntyylisessä parranajossa hyvin moni pienikin asia vaikuttaa ratkaisevasti kokonaisuuteen, joten pyrin valitsemaan ns. aloituskokoonpanoon nettikeskustelujen perusteella mahdollisimman monelle sopineiden osien kokonaisuuden, koska varsinainen tekniikka pitäisi hallita ennen kuin voi alkaa etsimään sitä juuri omiin tarpeisiin parhaiten sopivaa yhdistelmää.
Toivottavasti tästäkin kirjoituksesta on apua jollekin näiden asioiden kanssa pähkäilevälle joten puran vielä tähän tärkeimmät valintani ja niiden perusteet.
Partahöylä: Merkur Futur
Tämä on kahdesta vähintään parin-kolmen eri kirjoittajan suosittelemasta Merkurin partahöylästä huomattavasti vähemmän suositeltu. 95% kirjoittajista suosittelee aloitushöyläksi Merkur 34C -mallia, joka tunnetaan erityisesti Amerikassa nimellä Merkur HD eli Heavy Duty. Se on todellinen klassikko ja on rakenteensa puolesta riittävän lempeä aloittajan höyläksi eikä säätömahdollisuuden puuttuessa saata myöskään kiusaukseen vielä yhden lisämuutoksen sotkemisesta opetteluajan soppaan.
Valitsin kuitenkin Merkur Futurin koska se oli saanut myös suosituksia, tosin huomattavasti vähemmän. Useimpien mielestä Futur on ellei nyt loistava niin vähintään kelvollinen kapistus – se kuitenkin jakaa mielipiteitä erittäin voimakkaasti. Futurin modernissa muotoilussa on kohtia joissa joidenkin käyttäjien mukaan ulkonäkö on ajanut käytännöllisyden edelle, kuten esimerkiksi siinä että sileäpintaisessa varressa ei ole epätasaista tarttumapintaa (hankalampi tarttua märillä käsillä), tai siinä että terä kiinnitetään jousikiinnitteisellä kannella eikä ruuvaamalla kuten yleensä (terän vaihto on potentiaalisesti vaarallisempaa).
Futurissa on myös hyviä puolia ja säätömahdollisuutensa ansiosta sen pitäisi olla aktiivikäytössä pitkäikäisempi "harrastuksen" kehittyessä ja vaatimusten kasvaessa – sinänsä molemmat mallit kestävät rakenteellisesti varmasti käyttäjänsä eliniän.
Partaterät: Derby Extra, Feather ja Israeli Black
Höylän mukana tulleen yhden Merkur-terän lisäksi tilasin 10 kpl kutakin kolmesta eri vaihtoehdosta. Derby Extra on näistä eniten suositeltu ja sen otin samantien käyttöön, Feather on lukemani mukaan myös varsin paljon pidetty mutta erittäin terävä sekä anteeksiantamaton terä ja merkitön ns. "musta israelilainen" on etenkin suurina määrinä erittäin edullinen ja ihan kelvollisena pidetty terä.
Näistä tosiaan Derby on nyt käytössä harjoitteluajan ja tarkempaa analyysiä teristä voi tehdä vasta kunhan tekniikka on jo hallussa ja terän ominaisuuksien muutoksen pystyy havainnoimaan.
Partasuti: Shaving Shack "Buccaneer" Pure Badger
Itse höylän lisäksi partasuti on se, johon voi helposti upottaa rahansa – itseasiassa parhaimmat sudit maksavat moninkertaisesti höylään nähden. Itse ostin lähestulkoon halvimman mäyränkarvasudin, ei siitä tässä vaiheessa sen enempää.
Partasaippua: Taylor Of Old Bond St Sandelwood
Kovasti kehutun valmistajan saippua hienossa kovapuisessa kannellisessa kulhossa, jäi hyvin voimakkaan tuoksunsa vuoksi kokonaan käyttämättä.
Partavaahto: The Body Shop For Men Maca Root Shaving Creme
Ainakin suomalaisten käyttäjien kehuma voide, josta tuli veden kanssa sekoittamalla miellyttävän miedontuoksuinen ja ihan toimiva vaahto, tämäkin käytössä ainakin niin kauan kuin opettelen tekniikkaa. Hankkimani 125ml tuubi on pakkausmuotona hieman huono, suurempi 200ml purkki on helpommin käytettävissä viimeistä pisaraa myöten – toisaalta tuubista massan voi puristaa kesken ajonkin kuppiin ilman että pakkaukseen joutuu vettä, ellei purkista sitten kaiva voidenokaretta sormin.
Ensimmäinen kokeilu
Ensimmäinen kokeilu kesti kevyesti yli puoli tuntia, aiheutti hermoilun vuoksi hirvittävän hikoilun muutenkin kosteassa kylpyhuoneessa ja parin ajokerran (mitenköhän engl. "pass" pitäisi tässä tapauksessa suomentaa) jälkeen totesin että en jaksa enää keskittyä ja taistella viimeisiä leuanalusen karvoja kokonaan pois.
Alkuvalmistelujen (lämmin suihku, kuumassa vedessä liotettu suti) jälkeen itse aloittaminen oli kaikkein vaikeinta. Vaikka terällä ei höylään kiinnitettynä saakkaan pahimmillaan kuin maksimissaan parin millin syvyisen haavan, härveliin tottuminen ja kuhunkin kohtaan sopivien ajosuuntien löytäminen vie aikaa. En onnistunut saamaan yhtäkään varsinaista ajovirheestä johtuvaa haavaa, mutta pari ihonäppyä alkoi kyllä vuotamaan verta terän tasattua nekin.
Jos jotain opin niin ihohuokoset avaava ja parran pehmittävä lämpö on ehdottoman tärkeää. Muuten onnistuinkin tuossa kelvollisesti, mutta korkeintaan haaleana levitetty vaahto hieman pilasi tuota hyötyä. Seuraavalla kerralla pitää yrittää kiinnittää huomiota siihen että vaahtokin olisi kunnolla lämmintä koska se on kuitenkin viimeinen asia iholla ennen varsinaista leikkausta.
En ole enää aikoihin välittänyt sängestä joten ajan partani nykyään yleensä 2-3 päivän välein – tämä huomioiden menee helposti loppukesään jotta voin sanoa hallitsevani kelvollisen tekniikan edes jollain tasolla.
Parranajohärvelit saapuivat
Tänään postisetä oli kiikuttanut saapumisilmoituksen paketista, eli sunnuntai-iltana tilatut ja maanantaina lähetetyt tuotteet tulivat The Shaving Shackista kolmessa työpäivässä Suomeen.
Kun pääsin avaamaan pakettia, havaitsin varsin nopeasti että santelipuun hajuinen partasaippua oli niin voimakkaantuoksuinen että en voinut kuvitellakaan ottavani sitä käyttöön – olen suhteellisen hajuherkkä eikä näiden suhteen osannut vielä varautua, selkeästi joku huomattavasti miedompi tai jopa hajusteeton vaihtoehto olisi ollut parempi.
Myöhemmin kotimatkalla piti sitten käydä vähän kiertelemässä ja lopulta hankkimassa yksi ainoista järkevistä Suomesta myymälätuotteena myytävistä oikeista partavaahdoista, eli The Body Shopin For Men Maca Root -partavaahto 125ml tuubissa. Isompi 200ml pakkaus on tavallaan hieman kätevämmän oloinen laakea hiusvahapurkkia muistuttava purkki, josta massaa voinee ottaa vaahdotettavaksi suoraan sudillakin, mutta tässä kokeiluvaiheessa en halunnut ostaa enempää kuin on pakko kokeillakseen.
Samalta ostosreissulta tarttui mukaan myös pari tätä tarkoitusta varten pyhitettyä pientä pyyhettä sekä Anttilan poistohyllystä puoleen hintaan alennettu yksinäinen matala ruskea Teema-muki vaahdon sotkemista varten. Aikamoista välineurheiluahan tästä kuitenkin tuli mutta toisaalta tököttejä ja teriä lukuunottamatta muut hankinnat kestävät ongelmitta vuosia, parhaimmillaan jopa vuosikymmeniä.
Sinänsä tämä ns. Wet Shaving on kuitenkin kovin koukuttavaa puuhaa eikä ole suomalaisistakaan keskusteluketjuista vaikea löytää tämän parranajotavan nimeen vannovia joilla on kaapeissaan kymmeniä erilaisia partahöyliä – jos jossain niin tässä puuhassa huonojen välineiden heikkoudet kokee nahoissaan. :)
Seuraavassa kirjoituksessa ajatuksia ja havaintoja ensimmäisestä ajokerrasta.
Parranajo-hifistelyä
Suhteeni partaan on ollut vähintäänkin vaihteleva, hieman täysi-ikäisyyden rajapyykin ylitettyäni kasvatin "iänkasvatusparran" koska tuolloin hyvin hoikkana ja erittäin nuoren näköisenä jouduin kaivamaan henkilöllisyystodistusta viikon ruokaostosten seassa ostettua yksinäistä siideripulloa myöten vielä yli parikymppisenä.
Sen jälkeen parta on tullut ja mennyt arviolta 6-18 kuukauden pituisissa jaksoissa, joista viimeisin noin 6 kuukautta kestänyt ns. remonttipartajakso päättyi kuluneen viikon alussa olleen 30-vuotissyntymäpäivän aiheuttaman hyvin lievän muutostarpeen seurauksena – vaikka remontin päättymisestä ei olekaan tietoa. :)
Ennen asunnonostoa ja remonttiparran syntyä ajelin n. parin vuoden ajan Philipsin arcitec RQ1050 -partakoneella, johon itse asiassa hankin alkusyksystä uuden ajopäänkin eBayn kautta. Kun tuon laitteen otti nyt taas puolen vuoden tauon jälkeen käyttöön, havaitsin kuinka epämukava se oikeastaan olikaan.
Laite on sinänsä ihan kelvollinen ja ajaa esimerkiksi varsinaisen kasvojen alueen melko onnistuneesti (joskin hirveällä nyhräämisellä), mutta vaikka kuinka yrittäisi, ei yksinkertaisesti onnistu siedettävällä tavalla kaulan alueella, aiheuttaen itselleni varsin harmillista ihon ärtymistä jokaisella ajokerralla.
Vaihtoehtoina olisi siis hankkia parempi sähkökone (mieluusti suihkukelpoinen), monien höylääjien käyttämä sikamaisen hintainen nykyaikaina maksimissaan 6kk sykleissä uudistuva Gilette tms -merkkinen ns. kasettiterähöylä (oma suomennos), perinteiset vaihtoterähöylät tai sitten kaikkein uskaliaimmille sopiva oikea partaveitsi.
Ennen ensimmäistä sähkökonettani käytin Gilletten silloista Mach-höylää, mutta nykyään helposti yli 4e kappaleelta maksavat vaihtoterät viimeaikojen malleihin eivät pidemmän päälle hirvittävästi innosta, kaksi ns. paremman luokan sähkökonettakin on jo testattu ja partaveitsi olisi jo ylilyönti, joten parin päivän nettisurffailun jälkeen päätin hieman hifistellä ja hankkia perinteisenmallisen irtoteriä käyttävän partahöylän tykötarpeineen.
Nyt Englannista on sitten matkalla saksalaista insinöörityötä oleva Merkur Futur, sen kaveriksi paketissa luultavasti olevien Merkur-terien lisäksi kolmen muun merkkisiä teriä 10kpl kutakin, mäyränkarvasuti, santelisaippua kuppeineen sekä hyvin rimpula muoviteline sudille. (Kullekin iho- ja partatyypille parhaiten sopivan terän löytäminen vaatii aina henkilökohtaisen testailun, siksi tässä vaiheessa monta eri terämerkkiä.)
Kaikkiaan tuolle paketille tuli hintaa keskitasoisen sähkökoneen verran (n. 100e) mutta ajotulos on lopulta toivottavasti aivan omaa luokkaansa – sähkökoneelle ei nopeuden lisäksi taida pärjätä kokonaiskustannuksissakaan, mutta toisaalta en ole ikinä niillä saanut erinomaista lopputulosta. Pidemmän päälle kustannukset jäävät jo ensimmäisen vuoden aikana jopa reilusti alle puoleen Gilletten nykytuotteiden kuluista koska terät ovat lähes mitättömän halpoja ja vaahdotukseen käytettävä saippuakin erittäin riittoisaa. Jos siis verrataan nykyään partavaahtoina myytäviin ponnekaasutökötteihin.
Ensimmäisiä kokemuksia odotettavissa arviolta n. viikon kuluttua, pitää yrittää sitten aktivoitua jatkamaan tarinaa.
P.S. Toiseksi viimeisen kappaleen lopun hassulauserakenne johtuu siitä, että nettikeskustelujen mukaan ns. aidosta saippuavaahdosta ja spray-mallisista partavaahdoista ei kuulemma pitäisi puhua samassa lauseessa – ei siis täälläkään. ;)
Villakoira.com harhaanjohtaa nettisivuillaan
Itselläni on ollut tehtävälistalla pitkään uuden edullisen imurin hankkiminen isälleni luultavasti itseäni vanhemman Nilfisk-imurin vedellessä viimeisiään. Sopivaa ostotilaisuutta vain ei ole tullut ja sitten vapun tienoilla sattui onnellinen yhteensattuma ja sain kavereilta ilmaiseksi Melissan pikkuisen perusimurin kohtuukuntoisena, imurissa oli luovutushetkellä täysi pussi ja se piti korvata.
Olen ylipäätään omankin imurin suhteen tutkiskellut netin tarjontaa pölypussien osalta ja kilpailua tuntuu löytyvän, kuten esimerkiksi esimerkillisen helpolla tilausprosessillaan vakuuttanut findust.com. Valintani kohdistui kuitenkin lopulta sijainniltaan ja hinnoiltaan alunperin varsin kilpailukykyiseltä vaikuttanutta Villakoira.com -verkkokauppaa pyörittävään Tanema Oy:öön, jolla kuitenkin on hieman harmillinen tapa hinnoitella tuotteensa.
Netissä tuotteet nimittäin ovat hinnaltaan varsin kohtuullisia ja etusivulta lähtien mainostetaan kuinka yrityksellä on kaksi myymälää Helsingin kantakaupungissa, toinen Viiskulmassa ja toinen Sörnäisissä. Verkkokaupan etusivulla kerrotaan että "Myymälästämme löydät kaikki verkkokauppamme tuotteet", joka antaa ymmärtää että verkkokaupan esittelemä valikoima hintoineen pätee myös myymälässä, aivan kuten useissa verkkokaupoissa on tapana – ellei muuta erikseen mainita.
Oman yrityksen toimiston sijaitessa vain parin korttelin päässä Viiskulman myymälästä, päätin hakea jo parisen kuukautta sitten omaan imuriin pölypussipaketin suoraan tuolta, koska 5 euron toimituskulut postitoimituksesta tuntuivat turhilta kun kuitenkin kuljen toisen tai jopa molempien myymälöiden ohitse autolla päivittäin.
Tuon ensimmäisen asiointikerran tiimoilta en saanut juuri sitä tuotetta joka verkkokaupassa oli esitelty ja hinta per pölypussi oli kalliimpi, mutta kuitenkin kohtuullisen lähellä verkkokaupan hintaa. Vaikka pakkauksen ostohinta oli korkeampi, siinä oli myös enemmän pusseja kuin netissä esitellyssä pakkauksessa. Toisaalta myymälästä saatu pakkaus ei ollut imurivalmistajan oma tuote kuten netissä, joten siltä osin hinnan per pölypussi olisi pitänyt olla alhaisempi koska ns. tarvikepussit ovat yleensä selkeästi edullisempia. Ero oli tosiaan kuitenkin sen verran pieni että hämmennyksen jälkeen annoin asian unohtua.
Tänään kävin sitten ostamassa isälle matkalla olleeseen lahjaimuriin uudet pölypussit Sörnäisten myymälästä katsottuani ensin netistä että 8 mikrokuituisen pölypussin paketti maksaisi 12 euroa. Yllätys oli varsin suuri kun myyjän löydettyä oikean pakkauksen se sisälsikin vain 4 pölypussia ja hinta oli 10 euroa, eli tasan euron per pölypussi enemmän kuin netissä ilmoitettu hinta – käytännössä hinta myymälässä oli siis lähes kaksinkertainen. Suurta hintaeroa tosin selittää pieneltä osin se, että myymälätuote oli toisen imurivalmistajan merkkituote eikä ns. tarvikepusseja kuten netissä.
Huomautin asiasta jolloin sain vastaukseksi jotain tyyliin "juu, se [verkkokauppa] on siellä ihan erikseen, siellä on tuotteita joita täällä myymälässä ei ole ja meillä on tuotteita joita siellä ei ole", nimenomaan tähän kyseiseen pölypussipakkaukseen viitaten – eli verkkosivujen lupaus tuotteiden saatavuudesta myymälästäkään ei selkeästi pidä paikkaansa. Hinnastahan ei varsinaisesti oltukaan luvattu nettisivuilla, mutta ei myöskään kerrottu etteivät netin hinnat pitäisikään paikkaansa myymälässä.
Koska olin jo ajanut laitakaupungin isompien kauppojen luota Sörnäisiin, jonne imuri pusseineen oli matkalla, en sitten jaksanut alkaa säätämään ja maksoin pölypussipaketista myymälähinnan, mutta suoraan sanottuna tapauksesta jäi aika ikävä jälkimaku.
Näiden kahden samanlaisen tapauksen jälkeen voin melko turvallisin mielin todeta että ostan pölypussini jatkossa muualta kuin Villakoira.com:ista tai Tanema Oy:n myymälöistä.
Hiljaisuus
Kuten etusivun kirjoituksista (vanhin loppukesältä 2009) voi havaita, viimeaikoina kirjoitustahti on ollut päätä huimaava.
En kuitenkaan suostu iskemään pillejä pussiin joten blogi saa jatkaa hiljaiseloaan ja kirjoittelen jos ja kun joskus jaksan keskittyä kirjoittamaan pidemmin kuin facebookiin tai twitteriin.
Pitäkää kivaa, vielä porskutetaan.
Maitosota
Kirjoitin pitkän avautumisen, mutta totesin sen yhtä turhaksi kuin HS.fi:n keskustelupalstan lukemisen, sinne kirjoittamisesta puhumattakaan.
Tiivistetään asia phkinänkuoreen:
Arla-Ingmanin maito on suomalaista kuten jo kymmeniä vuosia, Arlan maito on ruotsalaista ja se on pakattu erilaiseen pakkaukseen. Valiolla on muutenkin liian suuri markkina-asema eikä tuottaja hyödy asiakkaiden rahastamisesta koska Valion maksamat hinnat tuottajille ovat laskussa, raha siis jää matkalla oleviin taskuihin.
Olen HOK-Elannon asiakasomistajana ja Prismaa lähikauppana käyttävänä erittäin tyytyväinen HOK-Elannon ja parin muun osuuskaupan päätöksiin ja toivon että kilpailuasetelman muutos saa myös Valion miettimään toimintaansa. Toisaalta toivon myös että edes jonkintasoisen omavaraisuuden säilyttämiseksi suomalainen maito pitää pintansa, eikä ruotsalaisen maidon menekki ainakaan yli tuplaantuisi nykyisestä neljästä prosentista – suosikaa siis ainoaa maitoa jossa on joutsenlippu.
Suomalaisen lehmän maidosta tehtyä Arla-Ingmanin laktoositonta – 15% halvempaa – maitojuomaa juoden,
Jussi
Laadusta kannattaa maksaa
Hieman sivuten pienen vesilasimyrskyn nostattanutta tapaus Filippa K:ta on pakko taas kirjoittaa siitä kuinka reklamaatio voidaan hoitaa hienosti.
Ostimme asunnon syksyllä ja alkutalvesta ostimme kylpyhuoneeseen pitkän harkinnan jälkeen ruotsalaisen Svedbergsin valmistaman Entré-suihkukulman edellisen malliversion jo aiemminkin hyvällä palvelullaan ja hyvin kilpailukykyisillä hinnoillaan vakuuttaneesta Oulunkylän K-Raudasta varsin mukavasti alennettuun hintaan malliston vaihdoksen vuoksi.
Vaihtoehtoina oli mm. Netraudan ja Kotiin.com -tyylisten verkkokauppojen italian- ja kiinantuonti-mallit, mutta sopivasti alennettuna Svedbergsin hinta oli riittävän lähellä joten valinta oli helppo – ja näin jälkeenpäin katsottuna erittäin kannattava.
Vajaan parin kuukauden käytön jälkeen toisen suihkukulman ovilasi alkoi nimittäin irrota saranana toimivasta alumiiniprofiilista ylhäältä alkaen ja alle vuorokaudessa lasi oli valtaosin irti liitoksessa olleen liimauksen petettyä.
Soitin asiasta K-Rautaan, sain samantien puhelimeen oikean ihmisen joka samantien otti asian hoitaakseen ja alle puoli tuntia soitostani soitti takaisin. Myyjä ilmoitti että tehdas tekee meille uuden suihkukulman, joka saapuu Suomeen hieman reilussa viikossa, samalla sovittiin aika jolloin K-Raudan asentaja tulee vaihtamaan viallisen kulman uuteen.
Tänä aamuna sitten asentaja tuli sovittuun aikaan, ja erinäisten selvittelyjen jälkeen lopulta koko suihkukulma oli viimeistä osaa myöten vaihdettu uuteen, nykyisin valmistettavaan malliin.
Vika aiheutui jostain syystä väärällä tavalla toimineesta liimasta, joka ei ollut kuivunut ja siten liitos ei ollut niin kestävä kuin sen pitäisi, lähes parin neliömetrin lasilevy kuitenkin roikkuu koko painollaan tämän yhden liitoksen varassa. Tälläinen ongelma on sinänsä ihan ymmärrettävä ja voi tapahtua kenelle tahansa, mutta nimenomaan tämän reklamaation koko käsittelyketju toimi melkeinpä paremmin kuin uskalsin odottaa ja jätti entistäkin paremman, erittäin positiivisen mielikuvan niin K-Raudan kuin Svedsberginkin toiminnasta.
Laverto-huijausta tutkitaan törkeänä petoksena
Asiakkaani jouduttua petosyrityksen uhriksi kirjoitin Laverto-nettipalvelut -nimellä tehdystä olemattomasta myyntipuhelusta ja sitä seuranneesta laskusta.
Tänään Kauppalehti kirjoittaa että koko kuviota (useita tekijöitä ja erilaisia pöytälaatikkofirmoja) tutkitaan törkeänä petoksena Tampereella, jonne kaikki tutkinta on keskitetty. Oikein harmittaa etten itse ollut asianomistaja, eikä asiakas halunnut tehdä rikosilmoitusta.
Erkki Ruuhinen saapui opettamaan selkäänampujia
Erkki Ruuhinen saapui Pingstateen kertomaan verkkoalan ammattilaisille mikä Flash oikeastaan on ja haukkui siinä sivussa foorumista syntyneen yhdistyksen tämänhetkiset vastuuhenkilöt henkilökohtaisesti "matalatasoisesta ja epä-älyllisestä" keskustelusta.
Ilmeisesti ko. henkilö on joskus vuonna kivi ja kuokka ollut nimekäs ja ihan päteväkin..
Verkkokauppias, EI näin. (Tapaus Helmikeskus)
Olin näemmä eilen jotenkin onnistunut ohittamaan Pers-Jannen kirjoituksen Mopo, käsi, karata, jonka pongasin nyt Kulutusjuhlan kautta. Lyhyesti siis Porissa toimiva Helmikeskus -niminen verkkokauppa syyttää Suomen oloissa varsin suuren helmiin liittyvän keskustelufoorumin potentiaalisia asiakkaitaan "vapaamatkustajiksi" koska he vaativat lain mukaista palautusoikeutta, ja yrityksen toimintaa ja em. asiaa käsittelevää keskusteluketjua "ala-arvoiseksi".
Itse pari vuotta enemmän tai vähemmän päätoimisena verkkokauppayrittäjänä on pakko sanoa: EI NÄIN.
Ei ole mikään ihme, että Kuluttajariitalautakunta antaa täysin päättömiä suosituksia kun yrittäjien joukosta löytyy sellaisia henkilöitä* jotka eivät ymmärrä suoria lakiviittauksia ja heidän toimintaansa arvosteltaessa alkavat solvata asiakaskuntaansa ja vedota perusteettomasti törkeään kunnianloukkaukseen (yrityksen kunniaa ei voi loukata).
Ei uskoisi, että tosissaan etäkauppaa käynnistävä yrittäjä (verkkokauppa on ketjun mukaan ollut toiminnassa 2kk) laukoisi tälläistä julkisella keskustelufoorumilla:
"Olkoonkin tylyä, mutta niin kauan kun kyse on meille kivasta harrastuksesta, me emme halua lähteä tapa valitteloiden pompoteltaviksi."
"Miksi ihmeessä toisen asiakkaan kuuluisi maksella palauttavan asiakkaan aiheuttamat kulut? Onko se teidän mielestä oikeasti reilua että joku muu asiakas maksaa siitä että te voitte palautella?"
"Edelleen olen sitä mieltä että aiheettomien palautusten tielle en lähde, joten mitä lämpimmin toivotan tapavalittelijat tervemenneiksi muualle."
No, onneksi oppirahat tulevat ketjun potentiaalisten asiakkaiden kommenttien perusteella ilmeisesti maksettavaksi ennemmin kuin myöhemmin.
*) Kannattaa lukea ketju loppuun linkatusta viestistä alkaen, aluksi on vielä hieman kohinaa seassa, paranee loppua kohti.
