Jussi July 31st, 2007
Vietin tänään noin tunnin istuen lattialla ja nyppien jauhomatoyhdyskunnasta koteloituneita ja kuolleita (kaksi eri asiaa) yksilöitä pois ja poimin jättijauhomatoyhdyskunnasta tieteellisen Harrison-Stetson -menetelmän avulla 32 tarkoin valittua yksilöä Bauhausista ostettuihin kahteen "miljoonalaatikkoon" kunkin omaan lokeroonsa koteloitumaan. Parin viikon - kuukauden kuluessa noista voisi ehkä jo odottaa koppakuoriaisia, jotka taas irstaillessaan sitten tekisivät uusia jättijauhomatoja.
Niin ja juu, huomenna soittaa Tullin täti ja kertoo, onko uusin bisnesideani täysin tuhoon tuomittu. Jos on, sitten vain pitää löytää maahantuotavia juttuja yhtä edullisesti EU:n sisältä kuin mitä Jenkeistä ainakin kahdelta toimittajalta saisi. Ainoa ongelma on eurooppalaisten jakelijoiden nihkeys, muutenhan ostaisin haluamani suomalaiselta jälleenmyyjältä enkä ylipäätään "joutuisi" aloittamaan omaa maahantuontibisnestä.
Ja kysehän on siilien ja muiden hyönteissyöjien nauttimista hyönteissäilykkeistä, 35g purkista joutuu esimerkiksi Faunattaressa maksamaan 10,50e kun Jenkeistä saman saa postikuluineen n. 4 taalalla (toki ALV päälle) - joka tapauksessa jokin porras ottaa välistä vähän turhankin reilusti.
Jussi July 29th, 2007
En ihan tarkalleen muista milloin viimeksi oli tälläinen fiilis. Toisaalta on varmaan tavallaan ihan positiivista, että edellisen kerran yksityiskohdat on ehtinyt unohtaa ennen seuraavaa.
Jussi July 27th, 2007
Aamuinen soittorumba kannatti ja Saksasta tullut ensimmäinen paketti löysi perille työpaikalleni. Odotin pakettia viimeistään viime viikolla ja sen vuoksi osoite oli kotiin, onneksi DHL oli joustava eikä jakelu ollut vielä lähtenyt liikkeelle kun soittelin asiasta.
Kuumottavaa on se, millaista rapinaa se pitää.. en ole ihan varma haluaisinko avata sitä lainkaan. Oikeasti nimittäin kuulostaa siltä, että sirkat rapistelevat ympäri tuota laatikkoa, eli ovat ulkona omista paketeistaan. Yritän juuri miettiä paikkaa jossa koko hässäkän viitsisi avata ilman riskiä siitä että joutuu sitten kotona juoksemaan ympäri kämppää karkulaisia metsästämässä.
Jussi July 26th, 2007
Olen tänään töistä lähdettyäni:
- Ostanut kaksi purkkia kuivattuja heinäsirkkoja (n. 4cm pitkiä) kaupasta A
- Ostanut purkin pienempiä kuivattuja sirkkoja (n. 2,5cm pitkiä) kaupasta B
- Ostanut purkin säilöttyjä pieniä sirkkoja ihan hirvittävään hintaan kaupasta C
- Ostanut pussillisen Royal Canin Light 40 -kissanruokaa kaupasta D
Ja tietysti kotona kävellessäni nyppinyt lukemattomia piikkejä sukistani.
Bonuksena olen myös harmitellut yli kaksi viikkoa sitten Saksasta tilattujen toukkien ja sirkkojen viipymistä. En suosittele asioimaan Reptilica-nimisen verkkokaupan kanssa lainkaan, asiakaspalvelun taso jää jopa Elisan vastaavan alapuolelle.
Enkä edes aloita pidempiä tarinoita "jauhomadoista", eli jauhopukin toukista tai "jättijauhomadoista", eli isomustakuoriaisen toukista. Ensimmäisiä on parissa 8 litran muovilaatikossa elävinä vielä jonkin verran ja jälkimmäisiä on satakunta pakastimessa. Aikomus on jatkossa kasvattaa molempia omiin tarpeisiin - jauhomadoista seitsemän on jo koteloitunut, nyt odotellaan kuoriutumista ja toivotaan että jälkikasvua alkaa syntyä.
Meillä siis asuu nykyään siili.
Jussi July 23rd, 2007
Loma on lojuttu, pitäisi ryhtyä aamutoimiin ja lähteä töihin.
Plääh.
Jussi July 18th, 2007
S-ryhmä näköjään tarjoaa toimipaikkojaan autonavigaattoreihin POI-tiedostoina, jolloin ne saa kätevästi (ja toivottavasti ajantasaisesti) matkalle mukaan. Toki harrastajat ovat keränneet vastaavia listoja pitkään omatoimisestikin, mutta pidän tätä uutista varsin merkittävänä asiakaspalvelua parantavana askeleena kauppaketjun suunnasta.
Olen muutenkin päivä päivältä lähempänä sitä hetkeä, jolloin heivaan lompakostani muutaman turhan bonuskortin pois.
P.S. Lounais-Kampin/Ruoholahden alueella on ärsyttävän vähän klo 22-24 avoinna olevia pikamättöpaikkoja, Ruoholahden mäkkikin menee näköjään kiinni joka päivä klo 23. Onneksi edes Mechelininkadun Esso pelasti vaikka laatu ei päätä huimaakaan.
Jussi July 17th, 2007
Ellei tästä blogista ole muuten hyötyä, se ainakin toimii itselleni varsin hyvänä tärkeiden asioiden muistiinpanovälineenä, kirjoitin nimittäin lähes kolme ja puoli vuotta sitten (näköjään itselleni merkittävän käänteen tehneestä) hammaslääkäritouhusta.
Tämä kirjoitus voisi olla tuosta seuraava sillä erolla, että aikaa on tosiaan kulunut aivan hirvittävästi, koska tuon jälkeen ole käynyt hammaslääkärissä lainkaan. Olen nyt taas pari viikkoa syönyt särkylääkkeitä lähestulkoon enemmän kuin olisi syytä ja yrittänyt saada itsestäni irti niin paljon että soittaisin ja varaisin ajan uuteen operaatioon, mutta hiljaista on ollut.
Millonkohan sitä oppisi ja toisaalta milloinkohan sitä löytäisi sen normaalin hammaslääkärin, jonka kanssa oikeasti tulisi toimeen.. pitänee taas yrittää hiukan kovemmin.
EDIT: Yli tunnin taistelun ja "vuorosanojen" suunnittelun yms. jälkeen sain vihdoin painettua vihreää luuria, nyt on normaalille hammaslääkärille varattu aika ylihuomiseksi. On tämä taas niin vaikeaa.
Jussi July 14th, 2007
Aloitan uuden artikkelisarjan numerosta yksi vaikka olen sivunnut samaa aihetta noin 700 blogimerkinnän joukossa jo lukuisia kertoja, mm. tässä ja tässä.
Keski-Euroopasta palattuani olen tajunnut kuinka lapsenkengissään liikenne Suomessa on, niin hallinnon kuin liikkujienkin osalta. Tähän täytyy palata paremmalla ajalla, mutta on silti pakko kertoa eilen hiuksia nostattaneesta tilanteesta:
Olin kääntymässä tyhjässä risteyksessä oikealle ja heti käännöksen jälkeen olevan suojatien edessä odotti kolme lasta ja tietenkin pysähdyin antamaan heille tietä - lapsilla meni hetki tajuta, että heille annetaan tielle mutta tähän saakka kaikki muuten ok.
Ilmeisesti ko. risteyksen suhteellisen vilkkaan raskaan liikenteen vuoksi ainakin tuo nimenomainen risteys on kuitenkin suhteellisen tilava. Pysähdyttyäni suojatien eteen käännöksen jälkeen hieman vinoon auton vasemmalta puolelta, auton ja liikenteenjakajan välistä, mahtui ajamaan henkilöautolla. Onneksi lapset eivät olleet ehtineet ottaa montaakaan askelta kun ensimmäinen auto suhahti ohi, toisena tullut saksalaisvalmisteinen paremman luokan auto sentään ehti pysähtyä hyvin töksähtäen.
Ko. auton kuljettajan käytös tosin hieman sitten ihmetytti, sieltä alkoi pysähtymisen jälkeen tulla käsien viuhdontaa, pään pyörittelyä ja lasten ylitettyä tien erittäin mielenosoituksellista kiihdyttely-jarruttelua eteeni.
Eikä tämä ole edes ensimmäinen tai toinen muissa loman maissa lähestulkoon mahdoton läheltä-piti-tilanne, johon olen Suomessa tämän viikon aikana törmännyt. Tekisi mieli useammastakin syystä muuttaa johonkin etelämmäksi.
