Jussi October 6th, 2004
Kobaïan Nea kirjoitti kuukauden liikenneavautumisenaan autoilusta, eli niistä asioista, jotka suhteellisen tuoretta ja varovaista naisautoilijaa ärsyttävät.
Itse olen aina ollut Helsingin liikenteessä kuin kotonani (jos unohdetaan se yksi kerta, kun Kampinrinteessä sain kuorma-auton sammumaan mäkeen ja aiheutin suunnatonta pahennusta perälaudassa olevasta valkoisesta kolmiosta huolimatta). Kuitenkin parista Nean pointista olen hiukan eri mieltä tai ymmärsin ne väärin:
Kolmantena kohtana Nea kirjoittaa, että "kahden metrin kiihdytyskaistalla ei paljon juhlita" ja oli meinannut saada jonkun kylkeensä. Tuosta itse päättelin, että Nea oli siis itse ajanut juhlimatta sitä pätkämallista kiihdytyskaistaa. Niin ikävää kuin se onkin, oli kiihdytyskaistaa eli ei, sieltä tuleva väistää - vaikka se tarkoittaisi kiihdytyskaistan päähän pysähtymistä. Jos joku on siis meinannut ajaa kiihdytyskaistalta päätielle liittyneen kylkeen, vika on melko suurella todennäköisyydellä kuitenkin ollut siinä liittyjässä.
Neljännessä kohdassa Nea kirjoittaa, että ruuhkassa poukkoileminen on turhaa. Tuostakin olen vahvasti eri mieltä, paitsi yhdeltä osin: poukkoilua ei pidä tehdä niin, että muut saavat siitä sydämentykytystä.
Itse tunnen työmatkani kaikki eri variaatiot lähes neljän vuoden kokemuksella kuin omat taskuni; tiedän siis mitä kaistaa missäkin kohdassa kannattaa/saa ajaa mihinkin kellonaikaan ja vaihdan kaistoja sujuvasti sen mukaan pääsääntöisesti edeten huomattavasti joustavammin kuin jatkuvasti samassa jonossa valuvat. Osaan myös havainnoida pidemmällekin kuin seuraavaan risteykseen ja tarvittaessa vaihtaa kaistaa jonkun esteen/hidasteen vuoksi hyvissä ajoin, ettei tarvitse sitten jäädä jumittamaan kun sopivaa rakoa ei enää esteen kohdalla löydykään. Toisaalta omaan ajotyyliini poukkoilu ei terminä sovi ainakaan omasta mielestäni, koska itse ainakin ymmärrän poukkoilun täysin yllättäväksi toiminnaksi, jota oma ajamiseni harvemmin on.
Risteysten tukkimisesta olen Nean kanssa täysin samaa mieltä. Eilenkin katsoin tyrmistyneenä keskustassa Stockmannin kulmassa (eli Manskun ja Aleksin risteys) sitä lehdessäkin mainostettua valkoista viivoitusta keskellä risteystä - sitä, jonka päälle parin auton oli pakko ajaa joutuakseen peruuttamaan ratikan edestä juuri samaan kohtaan, josta valojen jo vaihduttua punaisiksi olivat lähteneet liikkeellekin.
Mutta ehkä minulla vain on se asennevamma. ;)
Jussi October 6th, 2004
Siltä varalta, että tätä ei vielä ole ehditty blogata, Henrik Herranen lähetti nyysseihin linkin testistään JPEG-kuvan uudelleen pakkausesta "hyvällä" laadulla tuhat kertaa ja selvitti, kuinka paljon uudelleenpakkaus testikuvaan oikeasti vaikuttikaan.
Ei tuo mikään täydellinen testi ole, mutta ainakin itselleni osoittaa, että ei sitä JPEGin uudelleenpakkausta tarvitse pelätä niin paljoa, kuin itsekin olen saarnannut. Itse olen silti semi-puristi ja otan digikameralla kuvat parhaalla JPEG-laadulla (ei siis häviöttömässä TIFF- tai RAW-formaatissa), ja säilytän originaalit sellaisina kuin ne kamerasta tulivat.
Jussi October 4th, 2004
Olin lauantaina parin työkaverin kanssa viihteellä Helsingin yössä. Tänään vilkaistessani hyväuskoisena webbipankkiin tilini olikin 114 euroa miinuksella - ensimmäistä kertaa sitten villien teinivuosien, jolloin asiasta keskusteltiin pankkitädin kanssa puhelimitse kerran-pari kuukaudessa. Täytyy kyllä tunnustaa, että Helsingin yöhön rahasta ei mennyt kuin kuutisenkymppiä, toiset kuusikymppiä latasin Parcard-kortilleni torstaina tai perjantaina.
Oikeasti tähän on syynä silkka huolimattomuus ja/tai ajattelemattomuus. Jotenkin viimeaikaiset kiireet ovat vaikuttaneet myös siihen, että en ole kolmen tilini kanssa oikein pysynyt kärryillä siitä, missä se nappula majailee ja näin ollen olen sitten hyvässä uskossa vinguttanut pankkikorttia kun olisin aivan hyvin voinut maksaa edes jotain Visalla, tai siirtänyt rahaa tuolle tilille väärästä pankista aiemmin kuin tänään.
Aiemmin melkoisen harvoin ravintoloissa viihtyneenä olen positiivisesti yllättynyt siitä, että duuniporukan aktiivisempaan päähän kuuluva elopainoltaan minua selkeästi suurempi heppu ihmetteli kuntoani lauantaiyönä. Itse olen tälläinen kukkakeppi-mallin tyyppi ja kuulemma olin "harvinaisen hyvässä kuosissa" ottaen huomioon sen, että kaikki kolme joimme samaa tahtia koko illan.
Työrintamallakin alkaa näkyä valoa tunnelin päässä; firman alkukeväästä jatkunut muuttoprojektikin alkaa pikkuhiljaa valmistua ihan lopulliseen muotoonsa. Tänään otettiin käyttöön konehuoneen HI-FOG-sammutusjärjestelmä kun kaikki tarvittavat asentajat järjestelmätoimittajalta ja vartiointiliikkeen palo-osastolta saatiin kerralla paikalle. Tänään päivitettiin myös kulunvalvonta/työajanseuranta-järjestelmän tietokanta ja palvelinohjelmisto ja torstaina on koulutus vastuuhenkilöille, joten ensi kuun vaihteesta luultavasti päästään eroon kahdella suurimmalla osastoilla käytössä olleesta paperipohjaisesta työajanseurannasta. Huomenna tulevat vartiointiliikkeen kolmas asentaja sekä vartiointiliikkeen alihankkijana käyttämän lukkoliikkeen asentaja korjaamaan ilmenneitä vikoja kulunvalvontasysteemeissä ja samoihin aikoihin pitäisi vielä olla kiinteistön lukkoliike sarjoittamassa lukkoja uusiksi.
Vaikka "omat" työprojektini ovat helpottaneet aiemmista viikoista (lähetin tänään palkanlaskentaan yliltyöraportin aivan liian monesta kymmenestä ylityötunnista viime kuussa), tälläiset yleisinfran rakennus/ylläpitopuuhat pitävät varsin kiireisenä koko viikon.
Täältä tähän.
