Jussi March 23rd, 2004
Nyt kun juttu on jo ihan julkinen (RE: Nomini Networksista tulee taas Tietotalo), voi siitä kertoa täälläkin.
Kuten viime keskiviikkona kirjoitin, Nominista lähtöni jälkeen asiat ovat muuttuneet melko sekaviksi. Itse tein aikanaan työsopimuksen Tietotalo Singularis Oy:n kanssa ja se siirtyi Nomini Oy:öön firmojen sulautuessa. Olin siis irtisanoutumiseeni saakka Nomini Oy:n leivissä vaikka Concrete Illusions Oy (CI) olikin jo ostettu mukaan yritysryppääseen. Jo tuossa yhdistymisessä moni osaaja päätti häipyä omille teilleen ja pikkuhiljaa myös vanhojen tietotalolaisten liikehdintä alkoi. Jossain vaiheessa sen jälkeen Nomini Networks kuitenkin irrotettiin taas emofirmasta ja networksilaisten palkkoja maksoikin CI.
Pitkin kulunutta vuotta olen kuullut juttuja vanhoilta työkavereilta siitä, kuinka se-ja-se on saanut kenkää tai se-ja-se on lähtenyt itse muualle töihin, esimerkiksi nykyisistä työkavereistani tosiaan kaksi on entisiä nominilaisia ja myyjistä löytyy vielä kolme lisää.
Loppuvaiheessa firmassa taisi olla enää kaksi henkilöä, jotka olivat mukana Tietotalo-aikana, jollei Networksin ruoriin ihan loppuvaiheessa palannutta Holmströmin Lassea oteta huomioon. Voisin kyllä väittää, että alkuperäisen väen väheneminen noin viidestätoista henkilöstä kahteen kolmessa vuodessa ei ole ihan normaalia terveessä firmassa. Toki ajanjaksolle sijoittui myös pahin dotcom-huuma ja uuttakin väkeä oli palkattu melkolailla, mutta silti.
Nyt siis lopulta CI haettiin konkurssiin viime viikolla ja tosiaan työntekijät ovat kuulemma joutuneet hakemaan palkkojaan Palkkaturvasta. Nyt sitten Tietotalon aikanaan Nominille myyneet ovat ilmeisesti ostaneet Nomini Networksin toiminnot (eli asiakassopimukset) takaisin ja palaavat juurilleen. Tekijät vain ovat valtaosin kaikonneet, eli nimestä ja asiakkaista huolimatta firmasta tulee aivan uusi.
Jussi March 19th, 2004
Laitoin eilen museon sivulle mustan palkin kuoleman johdosta. Tänään aion vaihtaa tämän blogin värin viikonlopun ajaksi.
Reissun järjestänyt firma mainostaa sivullaan "Vain lähtö on elämää". Mertenin tavoin toivon todella, että nuoret olisivat olleet unessa.
EDIT: Firman sivut otettiin iltapäivällä pois verkosta, en kuitenkaan katso aiheelliseksi laittaa "vakioarkistoimaani" ruutukaappausta julkiseksi. (Otan yleensä ruutukaappauksen "todisteeksi" kaikista ei-blogeista joita siteeraan, niin nytkin.)
Jussi March 17th, 2004
Viime yönä tuli julkaistua Malmin Ilmailukerho ry:n uudet sivut. Visan mainitsemasta simulaattoristakin on nyt iiso esittelysivu.
Kuulin juuri äsken edellisen työnantajani (tai siis sen firman, joka yritysryhmän ko. liiketoiminta-aluetta on hoitanut, kuvio on muuttunut lähtöni jälkeen melko sekavaksi) hakeutuneen konkurssiin, ihmeen kauan sitä kestikin - tämä oli nähtävissä jo kun itse päätin lähteä reilu kolme vuotta sitten.
Saa nähdä mitä jatkossa tapahtuu, muutenkin pienet piirit muuttuvat taas pykälää pienemmiksi.. Nykyisistä reilusta kymmenestä työkavereistani kolme on tullut tänne nykyiseen paikkaan suoraan tuosta samasta firmasta.
Niin juu, tikit lähtevät tänään. Olen kyllä jo pari päivää syönyt melko normaalisti joten elämä hymyilee taas tikeistä huolimatta. =)
Jussi March 13th, 2004
Tiedän, että nämä ovat pikkuasioita, mutta en voi käsittää sitä, että ihmisten on pakko ylittää katu puolijuoksua aivan hautajaissaattueen edestä, eikä sen ohikulkua voida odottaa rauhassa, sekä sitä, että hautajaissaattueessa on kirkkaanpunainen ja kirkkaansininen taksi.
Tavallisten ihmisten tyhmyyden ymmärrän osittain, mutta hautajaisjärjestelyjä on varmasti hoidettu niin korkea-arvoisten henkilöiden toimesta, että kyllä kaksi mustaa tai vähintään harmaata pikkubussiakin olisi pitänyt pystyä järjestämään.
Jussi March 13th, 2004
Huomasittekos muuten, että WTC- ja Madrid-iskujen välillä oli tasan 911 päivää?
BostonHerald.com: Interesting numerical ties between the Madrid attacks and 9-11
Jussi March 12th, 2004
Pähkäilin paikallisessa S-Marketissa varmaan noin puoli tuntia etsimässä ruokaa itselleni. Lopulta ostin jotain varttuneille pikkuihmisille tarkoitettua Pilttiä mutta en kyvennyt purkin avattuani lopulta syömään sitä. Elämä on tuskaa suu täynnä tikkejä.
Jussi March 11th, 2004
Niin kauan kuin muistan, olen aina inhonnut hammaslääkäriä enemmän tai vähemmän juuri hoidon aiheuttaman kivun vuoksi (myöhemmin olen kuullut, että tähän saattaisi olla syynä hampaiden hermot, jotka ovat normaalia lähempänä hampaan pintaa). Yläasteaikana kuitenkin kestin hoidot jotenkuten, vaikka minua hoitanut hammaslääkäri ei potilastietojeni mukaan ottanutkaan vakavasti kipuani, koska hänen mielestään en voi enää tuntea mitään saatuani tupla-annoksen puudutetta. Lopulta meni lähes kahdeksan vuotta ilman, että hampailleni tehtiin yhtään mitään kunnes viime vuoden lopulla alkoi tapahtua.
Lokakuussa saatuani kaupungin päivystyslähetteen yksityiselle hammaslääkäriasemalle vain juttelin hammaslääkärin kanssa, joka tarkasti hampaat, määräsi antibioottikuurin tulehtunutta juurta varten sekä otatti jatkohoitoa varten tarvittavat röntgenkuvat. Sitten homma vain jäi omalta osaltani vaikka olin järjestänyt rahoituksenkin kasaan yksityisen hoidon taksoja silmälläpitäen.
Continue Reading »
Jussi March 11th, 2004
Ihmislapsen elämä on sitten hankalaa; mietin juuri olenko jo siinä kunnossa, että jaksaisin olla jokusen tunnin pystyssä töissä ja jos olen, tarvitsenko kolmiolääkettä kestääkseni sen.
Tuon valinnan tekee nimittäin tärkeäksi se, uskallanko rattiin itse vai valitsenko kulkuneuvoksi sellaisen, jossa ratin tai muiden vastaavien kulkuneuvon ohjaamiseen liittyvien vipstaakien takana on oletettavasti joku kulkuneuvon kuljettamiseen sillä hetkellä pätevä henkilö. Vaikka eipä niillä ammattilaisillakaan välttämättä aina ole homma hanskassa oman ajokyvyn suhteen..
Mutta koska olen pyrkinyt avoimesti puhumaan hammaslääkäristä ja itselläni siihen liittyvästä kipupelosta, kirjoitan nyt sitten oman tarinani, josta toivottavasti on apua jollekin joka pähkäilee näiden samojen asioiden kanssa.
Jussi March 10th, 2004
Viitaten Mertenin maanantaiseen kirjoitukseen, omalta kohdaltani usko loppui melko tarkkaan pari viikkoa sitten. Ihmeen monta kertaa jaksoinkin käydä lukemassa lokakuista entryä toivoen vihdoin jotain uutta, enää en tuota aio ruksata. Sääli sinänsä, teksti oli mahtavaa silloin joskus.
Jussi March 10th, 2004
Hammaslääkärikeikka oli erittäin onnistunut enkä ole koskaan muistellut hammaslääkärikäyntiä näin positiivisesti jälkeenpäin. En vieläkään jaksa istua koneella niin kauaa, että kertoisin asiasta enemmän mutta kunhan jaksan lähteä töihin…
Sillä aikaa piristykseksi tänään saamani maili:
TAPAHTUI ERÄÄNÄ PÄIVÄNÄ MACDONALDSISSA
(asiakkaan ja myyjän vuoropuhelu)
- Ja mitäs teille?
- Mitäpä tässä, kiitos kysymästä.
- Tarkoitan siis, mitä te syötte?
- Purkkaa. Tästä on kyllä menny jo maku.
- Mutta mitä te tilaatte nyt?
- Hesaria ja Aku Ankkaa, mutta otan hampurilaisen.
- Selvä. Ja minkähän hampurilaisen?
- No se systeemi, jossa on pihvi ja kaks kuorta. Pitäis teidän täällä
tietää.
- Syötkö täällä?
- Silloin tällöin.
- Öh... siis syötkö täällä nyt tällä hetkellä?
- Purkkaa edelleen, mutta maku on menny jo.
- Puhun tilaamastasi hampurilaisesta. Tuleeko se mukaan?
- Jos se tahtoo.
- Siis otatko mukaan?
- Tule vain jos haluat.
- Selkeä kysymys: syötkö tilaamasi ruoan täällä?
- Onko siellä tilaa? Ajattelin kyllä että tuolla pöydässä...
- Hyvä on. Saako laittaa kaikki mausteet?
- Jos ne mahtuu.
- Eli: kaikkia mausteita vai ei kaikkia mausteita?
- Joo...ei kanelia.
- Eipä sitä kyllä yleensä...no, kaikkia muita saa siis panna?
- No sepä oli aika hävytön kysymys. Lähen kyllä nyt pois.
